Muistiinpanot esitelmää varten korkeimman oikeuden käräjäoikeuspäivässä 4.11.2022 – hovioikeuden presidentti Antti Savela

Yleistä

1. Tuomarilla on kaksi päätehtävää: oikeudenkäynnin johtaminen ja tuomion laatiminen. Käsittelen esityksessäni jälkimmäistä tehtävää, mutta koska oikeudenkäynnin johtaminen liittyy kiinteästi tuomion laatimiseen, teen siltäkin osin muutaman huomautuksen. Esitellessäni hovioikeudessa urani alkuvaiheessa hyvin laadittuun tuomioon kohdistunutta valitusta, kokenut tuomari totesi: ”Onpa hyvin johdettu oikeudenkäynti”. Tuolloin ihmettelin kommenttia, mutta kokemuksen karttuessa oikeudenkäynnin johtamisen ja tuomion välinen yhteys tuli minullekin ilmeiseksi.  

2. Oikeudenkäynti ja siten myös tuomarin työ huipentuu tuomioon. Tuomiosta mitataan paitsi oikeudenkäynnin onnistuminen myös tuomarin ammattitaito ja ammattietiikan taso.

3. Tuomioistuimet voivat täyttää yhteiskunnallisen tehtävänsä vain, jos niihin luotetaan. Luottamuksen syntymisen kannalta tuomiotekstillä, erityisesti tuomion perusteluilla, on keskeinen merkitys. Ihmisille ei enää riitä, että tuomio on tuomioistuimen antama tai lakimies selvittää hänelle tuomion sisällön. Hän haluaa itse lukea tuomion ja arvioida sen oikeaan osuneisuutta. Siksi tuomion pitää olla ymmärrettävä maallikollekin.

4. Tuomioita arvioidaan myös julkisuudessa. Muuten hyvin laaditussa tuomiossa yksittäinen lausekin epäonnistuessaan saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä ja tuomioistuimelle pahimmillaan kielteistä julkisuutta, joka ei ole järkevässä suhteessa tapahtuneeseen lipsahdukseen. Tuomiota laatiessa on siksi hyvä muistaa viestinnällinen näkökulma. Tuomio on aina myös viestintää.   

5. On hyvä, jos tuomarilla säilyy koko uransa ajan intohimo kehittää tuomion laatimistaitoaan. Tämä koskee sekä tuomion kirjoittamis- että julistamistapaa. Paitsi että hyvä ammattitaito tuo ammatillista tyydytystä, se myös tehostaa työtä ja tekee siitä siksi helpompaa. Tämä auttaa jaksamaan tuomarin vaativassa ammatissa.

6. Tarkastelen tuomion laatimista muutamasta melko käytännöllisestä näkökulmasta. Ne perustuvat siihen, mihin itse olen käräjäoikeustuomarina tuomioita laatiessani törmännyt ja muiden tuomareiden tuomioita lukiessani. 

7. Olemme oikeusneuvos Tuomo Antilan kanssa sopineet, että hän tarkastelee esityksessään oikeuskysymyksen käsittelemistä tuomiossa, siksi jätän tämän teeman vähemmälle.

8. Muutamassa kohdassa viittaan esimerkinomaisesti korkeimman oikeuden ratkaisuun. KKO:n ratkaisuja on ylipäätään hyödyllistä lukea tuomion laatimisenkin näkökulmasta. Omassa työssään rimaa ei kuitenkaan ole syytä asettaa niin ylös, että jokaisen tuomion tulisi täyttää korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiltä edellytettävät kriteerit!

9. Heti alkuun keskeinen asia: tuomio ei ole kronologinen kuvaus tai kertomus taikka muistiinpanot oikeudenkäynnistä, vaan kuvaus oikeudenkäynnin kohteesta, osapuolten erimielisyydestä ja sen perusteltu ratkaisu. Siksi hyvä tuomio ei myöskään sisällä pöytäkirjamaista tai muistiinpanomaista selostusta osapuolten prosessitoimista tai todistajien kertomuksista.

10. Toinen huomio: ei ole olemassa yhtä mallia, jonka mukaan tuomio tulisi aina kirjoittaa. Erityisesti riita-asioiden kirjo on niin laaja, että tarvitaan tapauskohtaista harkintaa.

11. En lähde kertaamaan laissa tuomiolle asetettuja vaatimuksia, ne ovat kaikille tuttuja. Mutta niistä huomaamme, että laki määrittää vain väljästi tuomion rakennetta ja muuta sisältöä. Toisaalta käytännöt eri tuomioistuimissa, pitkät traditiot ja nykyisin myös asiankäsittelyjärjestelmät antavat melko kaavamaiset raamit tuomion kirjoittamistavalle. Tuomion rakenne on melko standardimainen ja myös kirjoittamistapa on pitkälti vakiintunut.

12. Itsestään selvää on, että hyväkään kirjoittaja ei saa tuomiosta laadukasta, ellei se ole lopputulokseltaan lain- ja oikeudenmukainen (puhutaan tuomio-oikeellisuudesta) ja ellei sitä sellaiseksi koeta (menettelyn koettu oikeudenmukaisuus!). Sivuutan nämä kysymykset esityksessäni vain lyhyin maininnoin huolimatta niiden tärkeydestä.

Kenelle kirjoitan tuomion?

13. Tuomio on aina kirjoitettava ajatellen vastaanottajan näkökulmaa. Tuomion pitäisi olla ymmärrettävä ennen muuta sille, jota se koskee. Tuomarin tulisikin tekstiä tuottaessaan kysyä, ymmärtääkö vastaanottaja kirjoittamani tekstin. Pohdinnan paikka on myös siinä, miten kirjoitan tuomion niin, että tuomiosta kuuluu osapuolten ääni ja se, että tämä on tullut kohdatuksi ja heidän argumenttinsa arvioiduksi. Tällä on merkitystä koetun oikeudenmukaisuuden kannalta. 

14. Tuomioilla on erilaisia kohderyhmiä, mutta käräjäoikeudessa on lähdettävä siitä, että ensi sijassa tuomio laaditaan asianosaisia (+ heidän oikeudenkäyntiavustajiaan) varten. Heitä kiinnostaa luonnollisesti eniten jutun lopputulos, hävisinkö vai voitinko asiani. Jutun voittajaa eivät todennäköisesti muut tuomion osiot enää kovin paljon kiinnostakaan.

15. Tuomio on hyvä kirjoittaa erityisesti ajatellen jutun hävinnyttä osapuolta. Hän kysyy, miksi näin lopulta kävikään. Tähän hänen on saatava tuomiosta vastaukset.

16. Perusteluja laatiessa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota siihen, mitä osapuolet ovat loppupuheenvuoroissaan nostaneet esille. Tuomari voi ennen loppupuheenvuorojen alkamista tarvittaessa kehottaa osapuolia puheenvuoroissaan kiinnittämään huomiota kriittisiin kohtiin.

17. Perusteluilla on luonnollisesti suuri merkitys mahdollisen muutoksenhaun kannalta. Perusteluista hävinnyt osapuoli voi arvioida, kannattaako hänen lähteä hakemaan muutosta. Jos hän tähän päätyy, perustelujen kautta hän arvioi, mihin hänen tulisi muutoksenhakemuksessaan erityisesti kiinnittää huomiota. Muutoksenhakemuksessa on mm. kerrottava ”..miltä osin käräjäoikeuden ratkaisun perustelut valittajan mielestä ovat virheelliset” OK 25:15. 

18. Tärkeää on myös huomata, että tuomari kirjoittaa tuomion myös itseään varten. Perustelujen kautta hän voi kontrolloida omaa ajatteluaan ja ratkaisunsa oikeellisuutta. Todennäköisesti jokaisella tuomarilla on kokemuksia siitä, että oikeudenkäynnin aikana syntynyt alustava näkemys tuomion lopputuloksesta onkin perusteluja kirjoitettaessa muuttunut toiseksi. Monimutkaisissa asioissa harkinta myös syvenee ja rikastuu tuomiota kirjoittaessa.

Onko tuomioissa erityisiä ongelmia?

19. Yleiskuva on, että käräjäoikeuden tuomiot kirjoitetaan hyvin seikkaperäisesti ja muutoinkin laadukkaasti. Niistä myös näkee, että käräjäoikeuksien tuomarit ovat sitoutuneita työhönsä ja toimivat ammattieettisesti korkeatasoisesti.

20. Toisaalta edelleen esiintyvä ongelma – etenkin laajoissa riita- ja rikosasioissa – on, että tuomiot usein ovat hyvin pitkiä ja yhä pitenemään päin, niissä selostetaan samoja asioita useaan kertaan ja ns. punainen lanka saattaa hukkua laajan tekstimassan joukkoon – teksti ja ajatus rönsyilevät. Tähän lienee osaltaan johtanut paitsi kiire ja työnpaljous myös se, että tekstinkäsittelyohjelmilla ja muulla nykytekniikalla saa tekstiä vaivattomasti laadittua ja valmiita tekstejä siirrettyä tuomioihin. Syynsä lienee silläkin, että tuomarit kirjoittavat nykyään todistelua istunnossa suoraan tuomiokonseptiin. Työtä tämä kyllä tehostaa, mutta tuomion ymmärrettävyys saattaa heikentyä. Anekdoottina lainaus Finlandia palkitun (Uuni 2009) kirjailija Antti Hyryn teoksesta Aitta (1999):   

21. On huomattava, että tuomion laadulle esitettävät vaatimukset muuttuvat ajan myötä ilman, että tuomiota koskevat säännökset muuttuisivat. Se mitä pidetään tänään hyvänä tuomiona, ei ole sitä välttämättä enää 10-20 vuoden kuluttua. Myös kieli muuttuu ja kehittyy ja tässä muutoksessa tuomioistuinten on syytä olla mukana. Muutoksesta kiinnostuneille suosittelen luettavaksi Heikki E.S. Mattilan teoksen Vertaileva oikeuslingivistiikka, Juridinen kielenkäyttö, lakimieslatina, kansainväliset oikeuskielet (2. uud. painos 2017). Ks. myös KKO:n tuomioiden laatimistavan muuttuminen viimeisten 20-25 vuoden aikana.  

22. Tuomion laatimista määrittävät myös pragmaattiset kysymykset: mitä jutun laatu edellyttää ja kuinka paljon tuomarilla on aikaa käytettävänä tuomion hiomiseen.

23. Tässäkin ”paras on hyvän pahin vihollinen”. Jos tuomiota viimeistelee kohtuuttomasti, jäävät muut asiat hoitamatta. Käsittelyajat venyvät ja ihmisten oikeuksiin pääsy muissa jutuissa viivästyy.

24. Siksi tuomarin tulee löytää sopiva tasapaino ajankäyttönsä suhteen. Mitä merkittävämpi juttu, sitä enemmän tuomioon tulee panostaa. Sama koskee myös tilanteita, joissa tuomion lopputulos on joko kokonaan tai jonkin osakysymyksen osalta aidosti epävarma.

25. Laadi siis riittävän hyviä tuomioita, vältä yli- tai alilaatua.

Tuomion jäsentelystä ja rakenteesta ennen perusteluja

Taustoita tuomion alussa (vai vasta perustelujen alussa)

26. Usein riita-asian tuomion alkuun kirjoitetaan jo ennen kanteen ja vastauksen selostamista lyhyt taustoitus ja johdattelu käsiteltävään asiaan. Kysymys on riidattomista taustatiedoista, jotka auttavat lukijaa ymmärtämään oikeudenkäynnin kohdetta ja toimivat siten juontona kertoelmalle. Tällä on merkitystä myös näyttökysymyksen käsittelyn kannalta. 

27. On kuitenkin huolehdittava siitä, että perusteluosion alussa ei toisteta samaa taustoitusta. Jos näin on vaarassa käydä, taustoitus on parempi kirjoittaa perustelujen alkuun.

28. Rikosasioissa taustoituksen paikka on perustelujen alussa tai kunkin perusteluissa käsiteltävän syytekohdan taikka korvausvaatimusten alussa.

29. Mieti tuomion aloitusta lukijan kannalta, miten autat häntä lukemisen alkuun!

Jäsentynyt ja täsmällinen resiitti eli selostus asiasta (kertoelma)

30. Tuomion resiitti määrittää tuomiossa ratkaistavan oikeudenkäynnin kohteen. Resiitissä selostetaan asianosaisten vaatimukset ja niiden perusteet kootusti lopullisessa muodossaan (ei tule kuitenkaan käyttää sanontaa ”N.N:n lopulliset vaatimukset”, jota tapaa joskus näkee riita-asioissa).

31. Resiittiä ei tule laatia kronologiseksi kuvaukseksi prosessin kulusta esimerkiksi selostamalla ensiksi alkuperäinen kanne, siihen annettu vastaus, kantajan lausuma, vastaajan lausuma, kantajan täsmennetyt vaatimukset jne.

32. Vaatimukset ja perusteet on erotettava selkeästi toisistaan, eikä sotkea niitä keskenään kuten toisinaan, onneksi kuitenkin harvoin, näkee tapahtuvan.

33. Resiitin merkitystä hyvän tuomion pohjana ei voi liikaa korostaa. Itse asiassa siihen kiteytyy myös se, miten tuomari on onnistunut oikeudenkäynnin johtamisessa.

34. Jos asian valmisteluvaihe on onnistunut ja yhteenveto on laadittu hyvin, saa siitä laadittua melko näppärästi tuomion selostusosan. Tiettyjä yhteenvedon osia, kuten riidattomien seikkojen ja riitakysymysten luetteloita ja todisteluetteloa ei kuitenkaan ole syytä ottaa sellaisenaan tuomioon, ja tuomion laatimisvaiheessa resiitin olisi yleensä syytä lyhentyä yhteenvetoon nähden. Tulevaisuudessa myös rikosasioissa pidetään nykyistä enemmän valmisteluistuntoja ja laaditaan yhteenvetoja. Näin ollen tässä sanottu pätee myös rikosasioihin.

35. Tuomion resiitti syntyy hyvän valmistelun ja yhteenvedon laatimisen pohjalta. Riita-asioissa resiitin laatiminen on yleensä haastavampaa kuin rikosasioissa, mutta esimerkiksi laajat talousrikosasiat lähenevät tässä suhteessa problematiikaltaan riita-asioita.

36. Resiittiä laadittaessa on välttämätöntä hallita ja hyödyntää asian jäsentelyssä keskeisiä prosessioikeudellisia käsitteitä, jotta esityksestä syntyy jäntevä kokonaisuus, ja jota on perusteluissa helppo käsitellä. Tällaisia käsitteitä ovat esimerkiksi oikeustosiseikka, todistustosiseikka, vastatosiseikka, näyttöväite, oikeusväite ja prosessiväite. Tuomioon näitä käsitteitä ei kuitenkaan tule kirjoittaa näkyviin joitakin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Ne ovat tuomarin ajattelun työvälineitä.  

37. Resiitistä tulee vain vahingossa hyvä, jos tuomari ei ole hahmottanut sitä, mistä asiassa on oikeudellisesti kysymys, sillä faktoja käsitellään resiitissä lähinnä oikeustosiseikkatasoisesti. Siksi tuomarin ei ole asiaa valmistellessaan syytä seuloa pelkästään jutun faktoja, vaan harrastaa samalla painavasti myös juttuun liittyvää juridiikkaa.

38. Mitä tuomion laatimiseen vaikuttaa edessä oleva uudistus, jossa käräjäoikeudessa vastaanotettu todistelu videoidaan ja hovioikeudessa pääsääntöisesti uuden kuulemisen sijasta tutustutaan videotallenteisiin?

39. Nähdäkseni perusasetelma ei juuri muutu, sillä jatkokäsittelyluvan myöntämisen ja pääkäsittelyn järjestämisen kriteereitä hovioikeudessa ei ole muutettu. Sen sijaan oikeudenkäynnin jäsentämisvaatimuksen korostamisen voi arvioida vaikuttavan positiivisesti myös tuomioiden sisältöön.

40. Uudistuksen (HE 133/2021 ja siihen liittyvät lait) mukaan tuomioistuimen on valvottava, että asia käsitellään pääkäsittelyssä jäsennellysti, vaatimus koskee sekä riita- että rikosasioita. Valmistelussa on puolestaan huolehdittava siitä, että asia voidaan käsitellä pääkäsittelyssä jäsennellysti. Hyvin johdettu ja jäsentyneesti toteutettu oikeudenkäynti johtaa luonnostaan ymmärrettävään ja selkeään tuomioon.  

Luettelo todisteista

41 Tuomiossa on oltava luettelo todistelutarkoituksessa kuulluista henkilöistä ja muista esitetyistä todisteista. Toisinaan näkee, että myös todistusteemat on merkitty todisteluetteloon. Oma kantani on, että näin ei tulisi tehdä. Se tekee tuomiosta raskaan luettavan ja antaa sekavan vaikutelman. Sivuutan todisteluettelon vain tällä maininnalla.  

”Perusteluistaan tuomio punnitaan”

Perustele avoimesti, seikkaperäisesti ja johdonmukaisesti

42. Perustelujen avoimuus on tärkeää paitsi asianosaisille myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Yleisesti on tunnettua, että avoimuus lisää luottamusta, salailu epäluottamusta. Perustelujen avoimuus on tärkeää myös oikeudenkäynnin tosiasiallisen julkisuuden kannalta.

43. Mitä perustelujen avoimuus sitten tarkoittaa? Pelkistettynä on kysymys siitä, että perusteluissa ilmaistaan ne perusteet, joihin ratkaisu on pohjautunut. Jos asiassa on ollut useampi kuin yksi vakavasti otettava ratkaisuvaihtoehto, ne kerrotaan ja käsitellään perusteluissa. Lisäksi otetaan kantaa valittua lopputulosta vastaan puhuviin argumentteihin ja kerrotaan, miksi lopputulosta puoltavat argumentit ovat kuitenkin olleet kyseisessä tapauksessa painavampia. Tätä tarkoittaen puhutaan pro&contra -periaatteen soveltamisesta perusteluissa.

44. Avoimuuteen liittyy myös ammattieettinen ulottuvuus. Kaikki harkintaan vaikuttaneet seikat tulee kirjoittaa vilpittömästi näkyviin.

45. Esimerkki pro&contra -perusteluista ks. KKO 2001:27.

46. Perustelujen avoimuus edellyttää sitäkin, että sellaisen seikan osalta, johon on vedottu ja joka osoittautuu merkityksettömäksi, todetaan tämä, ja syyt sille.

47. Seikkaperäisistä perusteluista käy ilmi, mitkä ratkaisun kannalta merkitykselliset kysymykset ovat riidattomia ja mitkä riitaisia. Kaikkiin riitaisiin kysymyksiin ja vastaanotettuihin todisteisiin on otettava perusteluissa kantaa. Seikkaperäisyyden rinnalla selkeyttä parantaa, kun perustelut laaditaan ongelmakeskeisesti (tämä tietenkin edellyttää sitä, että tuomari tietää, mihin kysymykseen hän on laatimassa vastausta = muistutus hyvä valmistelun merkityksestä). Näytön selostamisen kannalta tämä merkitsee sitä, että kutakin riitakysymystä ratkaistaessa selostetaan vain siihen liittyvää näyttöä.

48. Perustelujen johdonmukaisuus merkitsee sitä, että eri kysymykset on tuomiossa ratkaistu erikseen ja loogisessa järjestyksessä. Perusteluista tulisi aina löytyä ns. punainen lanka, toisin sanoen juoni. Esimerkki johdonmukaisuudesta ja loogisuudesta KKO 2018:11.

Jäntevällä kysymyksenasettelulla liikkeelle

49. Jos asian valmistelu on edennyt hyvin, tuomion resiitistä on tullut jäsentynyt ja siinä on erotettu epäolennaiset asiat olennaisista. Tästä huolimatta tuomion perusteluosa on kuitenkin usein syytä aloittaa johdattelevalla kysymyksenasettelulla, joka voi tarpeen vaatiessa sisältää lyhyen taustoituksenkin. ”Asiassa on kysymys siitä…”; ”Kysymyksenasettelu”; ”Syytekohdassa on kysymys..” jne.

50. Perusteluosassa tulee kuitenkin välttää toistamasta resiitissä selostettuja asioita! Jos näin on vaarassa käydä, mieti onko resiitissä jotakin sellaista, jonka parempi paikka olisikin perusteluissa.

51. Kun resiitti on laadittu jäsentyneesti, voidaan perusteluissa edetä resiitistä jo otsikkotasolla ilmenevien riitakysymysten mukaisessa järjestyksessä. Näin oikeudenkäynnin jäsentynyt toteuttaminen näkyy suoraan tuomiostakin.

Näyttöratkaisun perustelemisesta

52. Usein suuri osa tuomarin energiasta kohdistuu näyttöratkaisun perustelemiseen, tai pikemminkin näytön selostamiseen. Pohdintaa herättää se, kuinka laajasti näyttöä on selostettava ja kuinka laajasti näyttöratkaisua ylipäätään on perusteltava. Mitään yksiselitteistä sääntöä tähän ei ole olemassa, vaan se riippuu ratkaisun kiperyydestä.

53. Jos esitetyn näytön valossa ei voi päätyä kuin yhteen ratkaisuun, on riittävää melko pelkistetysti viitata todisteeseen näyttöratkaisun perusteena ja enintään vain lyhyesti selostaa sen sisältöä.

54. Rikosasiassa merkitystä on sillä, onko vastaaja tunnustanut vai kiistänyt syytteen. Merkitystä on myös asian laadulla. Mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sitä seikkaperäisemmin näyttökysymystä on käsiteltävä. Näyttöperustelujen yksityiskohtaisuuteen vaikuttaa siis asian merkitys ja riitaisuus. Myös syytteen hylkäämistilanteessa on erityistä huomiota kiinnitettävä perustelujen seikkaperäisyyteen. (ks. KKO 2020:40)

55. Sen sijaan tilanteissa, joissa näyttö on tulkinnanvarainen (todisteen todistusvoima tai ristiriitainen näyttö), on näyttöratkaisun perustelujen oltava seikkaperäisemmin laadittuja. Tällaisissa tilanteissa todisteiden sisältöä joudutaan avaamaan eli selostamaan laajemmin. Hyvä esimerkki tällaisesta tilanteesta on ratkaisu KKO 2008:117 (kysymys tapaturman ja pysyvän haitan välisestä syy-yhteydestä ja siihen liittyvästä todistusharkinnasta; ratkaisu på svenska). Tuossakin ratkaisussa näyttöä selostettiin kuitenkin hyvin tiiviisti.

56. Tuomioiden keskeinen ongelma liittyy juuri tähän kysymykseen: kuinka paljon todistelua on tarpeen referoida tuomiossa? Itse suhtaudun todistajien kertomusten ja muiden todisteiden laajaan, lähes sanasta sanaan tapahtuvaan, pöytäkirjamaiseen selostamiseen tuomiossa kielteisesti. Samaa mieltä olen toisinaan näkyvästä tavasta, jossa esitutkintapöytäkirjasta on siirretty kertomuksia sellaisenaan jopa sivukaupalla tuomioon. Silloinkin, kun näyttöä on tuomiossa selostettava laajemmin, on sen tapahduttava tiiviisti. Näytön selostamisessa ei itse asiassa olla vielä varsinaisessa perusteluvaiheessa eli näytön arvioinnissa ja johtopäätösten teossa, jossa kuitenkin pääpainon tulisi olla. Ks. OK 24:4, joka ei edellytä näytön pöytäkirjamaista selostamista, vaan ”… on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä”.

57. Toisinaan näkee tuomioita, joissa eri suuntaan puhuvia todistajankertomuksia on laajasti ja yksityiskohtaisesti selostettu tuomiossa. Tämän jälkeen on melko suoraan edetty johtopäätökseen ilman, että todisteiden arvoa ja keskinäistä painoarvoa olisi huolella punnittu. Kuitenkin fokuksen tulisi olla juuri tässä. Ks. KKO 1995:12: ”Tällaisessa näytön harkintatilanteessa ei ole riittävää, että ensin selostetaan asiassa esitettyjä todisteita ja sen jälkeen vain viittaamalla tähän selostukseen todetaan kanteen kiistämisen perusteen jääneen näyttämättä.” Ks. myös KKO 2020:40, kohdat 19-20.

58. Todistusharkinnalta edellytetään perusteellisuutta ja tasapuolisuutta. Tuomioistuimen tulee perehtyä kuhunkin todisteeseen erikseen ja arvioitava niiden merkitys myös kokonaisuutena kumpaakaan osapuolta suosimatta ja ilman ennakkokantaa jonkin todisteen näyttöarvosta. Todistusharkinta on tehtävä objektiivisesti ja kriittisen arvioinnin kestävällä tavalla. Tämän harkinnan tulee näkyä myös tuomiosta. Ks. HE 46/2014, s. 45; KKO 2018:3, k. 6.

59. Usein näyttöä selostetaan seikkaperäisesti otsikon ”Näyttö” alla. Tämän jälkeen otsikon ”Näytön arviointi” alla saatetaan näyttöä selostaa uudelleen tarpeellisilta osin sitä analysoitaessa. Toisinaan olen jäänyt pohtimaan, olisiko tekstistä tullut jäntevämpi, jos olisi jättänyt tuomiosta näytön selostamisjakson ”Näyttö” kokonaan pois.

60. Ns. näyttömuistioiden laatimista tulisi välttää kokonaan.

61. Joskus tuomioissa on selostettu näyttöä seikasta, joka on tunnustamisen myötä tullut riidattomaksi. Näin ei yleensä tulisi tehdä – huomioon ottaen kuitenkin rikosasioita koskeva tunnustuksen riittävyyden problematiikka – vaan lähteä kirjoittamaan esim. ”Riidatonta on, että..”

62. Myös todistustaakka- ja näyttökynnys -kysymysten perustelu on toisinaan tarpeen. Tällöin on kerrottava, kummalla osapuolella on ja miksi todistustaakka. Lisäksi on tuotava ilmi, kuinka vahvaa näytön on kussakin tilanteessa oltava. Lukijalle tuodaan ilmi siis syyt siihen, miksi näytön on katsottava olleen riittävä tai vastaavasti näyttökynnyksen on katsottu jääneen saavuttamatta.

63. Kaikkeen esitettyyn todisteluun on tuomiossa syytä ottaa kantaa. Silloin, kun todisteella ei ole ollut merkitystä asiaa ratkaistaessa, tämän voi lyhyesti todeta. Ks. KKO 2021:44, kohta 19: ”Oikeudenkäynnissä on lisäksi esitetty todisteina B:n potilaskertomuksia, joista ei ilmene nyt arvioitavana olevan väitetyn raiskauksen kannalta merkityksellisiä seikkoja.”

64. Näyttöratkaisun perusteluistakin saa jäntevän, kun lähtee liikkeelle kysymyksenasettelusta.

65. Nykyisin näyttökysymyksen alkuun saatetaan usein kirjoittaa pitkiä jaksoja korkeimman oikeuden näyttöharkintaan liittyvien ennakkopäätösten perustelutekstejä. Usein olen jäänyt näitä lukiessani pohtimaan, onko tämä ollut tässä tapauksessa tarkoituksenmukaista. Mielestäni tällaiseen on tarvetta vain harvoin.

Oikeuskysymyksen käsittelystä sekä oikeuslähteisiin viittaamisesta ja niiden selostamisesta

66. Koska oikeusneuvos Antila tarkastelee esityksessään oikeuskysymyksen käsittelyä tuomiossa, sivuutan tämän teeman vain toteamuksella, että oikeuskysymyksen perustelemiseen pätee paljolti sama kuin näyttöratkaisun perustelemiseen. Mitä kiperämpi tilanne, sitä seikkaperäisemmin on perusteltava.

Huolehdi tuomion ymmärrettävyydestä

67. Ymmärrettävän tuomion perustan muodostaa riidan/erimielisyyden oikeudellinen hahmottaminen ja jäsentäminen, joista edellä on ollut puhetta.

68. Tuomion ymmärrettävyys liittyy paitsi rakenteeseen, jäsentelyyn, otsikointiin jne. niin ennen muuta käytettyyn kieleen. Tavoitteena tulee olla, että tuomio on kirjoitettu kieleltään niin ymmärrettävästi, että myös ulkopuolinen lukija saa kohtuullisella vaivalla selon ratkaisun pääperusteista.

69. Ymmärrettävyyttä parantaa, kun tuomio kirjoitetaan yleiskielellä ja oikeudellisten erityistermien käyttöä vältetään. On hyvä kysyä, miten maallikko voi ymmärtää esimerkiksi käsitteitä todistustaakka, näyttötaakka, määräämisperiaate, kontradiktorinen periaate, oikeustosiseikka, vastatosiseikka, muotofunktiokonstruktio, lis pendens, sui generis jne. (käsitteet kerätty aidoista tuomioista). Jos tuomiossa on joskus syytä käyttää tällaisia ammattitermejä, niiden sisältö on syytä selostaa tuomiossa.

70. Lisäksi mainitsen muutaman ymmärrettävyyttä parantavan näkökohdan. Kiinnitä huomiota sanajärjestykseen ja tekstin sisäisiin viittauksiin. Älä kirjoita pitkiä ja monipolvisia lauserakenteita. Vältä pitkiä kappaleita. Kirjoita aikamuodot johdonmukaisesti. Käytä tehosteita säästeliäästi.

71. Tuomion ymmärrettävyyden kannalta on huono tapa käyttää roolinimityksiä kantaja, vastaaja, kuultava jne. Prosessiasemaa kuvaavien nimikkeiden käyttäminen paitsi tekee tekstistä kapulakielistä, etäännyttää tekstiä kansalaisen näkökulmasta. Näiden sijasta tulisi käyttää oikeita nimiä. (poikkeuksena tietenkin tilanne, jossa asianomistajan nimi on määrätty salassapidettäväksi)

72. Perusteluissa kirjallisiin todisteisiin viitatessa käytä todisteen nimeä (”sopimus 15.5.2020”), eikä todisteen järjestysnumeroa (”kirjallinen todiste K7”).

73. Perinteinen pääsääntö on ollut, että tuomioon ei laadita sisällysluetteloa. Sen laatiminen on kuitenkin perusteltua hyvin laajoissa jutuissa. Muulloinkin se voi olla toisinaan perusteltua.

74. Otsikointi ja tarvittava alaotsikointi parantaa tuomion ymmärrettävyyttä. Otsikointi esimerkiksi riitakysymyksittäin on yleinen tapa. Hyvä otsikko on ainakin informatiivinen. Jos asiassa on vain yksi riitakysymys (esim. onko velka maksettu), ei alaotsikointia välttämättä tarvita lainkaan. Usein kuitenkin kirjoitetaan tällöinkin esimerkiksi otsikoiden ”Näyttö” ja ”Näytön arviointi ja johtopäätökset” sekä ”Oikeudellinen arvio” alla, mutta ennen niitä olisi hyvä olla kirjoitettuna kunnollinen kysymyksenasettelu, jotta lukija tietää mihin kysymykseen seuraava teksti liittyy.

75. Käräjäoikeudessa tuomion perustelujen kappaleita ei yleensä numeroida. Korkein oikeus menettelee näin, ja tähän on luonnollinen tarvekin, sillä näin KKO:n ratkaisuihin täsmällisesti viittaaminen helpottuu. Joskus numerointi voi olla paikallaan käräjäoikeudenkin tuomiossa.

76. Perusteluista tulee näkyä selvästi, milloin siirrytään selostavasta osasta tuomioistuimen tekemään arviointiin ja kannanottoihin. ”Käräjäoikeus toteaa .. katsoo .. arvioi .. jne.”

77. Käsittelyratkaisujen tai tehtyjen käsittelyratkaisujen selostamisen paikka ei vahvan pääsäännön mukaan ole tuomiossa. Ne on kirjattu pöytäkirjaan tai laadittu erilliselle ratkaisuasiakirjalle (ks. OK 24 luku 14 §). Joskus käsittelyratkaisun kirjoittaminen tuomioon voi olla tarpeen, jotta tuomion luettavuus paranee. Näin voi olla esimerkiksi tilanteessa, jossa pääkäsittelyn aikana on tehty todistelun rajoittamista koskeva päätös, näissäkään ei kuitenkaan säännönmukaisesti.

78. Yhteenveto perusteluista voi toisinaan olla paikallaan ennen tuomiolauselmaa.

79. Ylipäätään tuomio tulee kirjoittaa riittävän tiiviisti ja välttää sen rönsyilemistä. Myös siitä tulee huolehtia, että tuomiossa ei ole kirjoitus- tai lyöntivirheitä ja se on muutoinkin oikeakielistä sekä ulkoasultaan huoliteltu. Jos tuomiossa on runsaasti tämän tyyppisiä puutteita, saattaa se rapauttaa tuomion aineellisen sisällön uskottavuutta.   

Lopuksi pari sanaa tuomiolauselmasta ja tuomion julistamisesta  

80. Tuomio huipentuu tuomioistuimen lopputulokseen – tuomioistuimen tekemään johtopäätökseen – joka ilmaistaan tuomio-/päätöslauselmalla. Tuomiolauselma on tuomion tärkein osa. Huolehdi siitä, että siinä on otettu kantaa kaikkiin esitettyihin vaatimuksiin ja se on täytäntöönpantavissa. Kiinnitä huomiota korkokantaan ja koron laskemispäivään. Vahvista vain sellaisia sovintoja, jotka ovat täytäntöönpantavissa.

81. Viimeiseksi tuomion julistamisesta. Pyri julistamaan tuomio aina kun se on mahdollista. Tämä tuo tehokkuutta työskentelyysi ja tarjoaa hyvän mahdollisuuden vakuuttaa asian hävinnyt osapuoli tuomion oikeellisuudesta. Kun julistat tuomion, älä lue sitä yksitoikkoisesti paperilta, vaan julista se puhekielellä. Julistaessasi ratkaisua ota asianosaisiin katsekontakti ja julista tuomio ongelmakeskeisesti. Varmista tarvittaessa väli- ja loppukysymyksillä, että asianosaiset ymmärtävät ratkaisun sisällön ja varaa heille lopuksi tilaisuus esittää täsmentävä kysymys, jos he eivät ole jotakin kohtaa tuomiosta ymmärtäneet (älä kuitenkaan antaudu asianosaisten kanssa dialogiin tuomion sisällöstä).

————————

82. Tuomion kirjoittamisesta ja etenkin perustelemisesta on kirjoitettu runsaasti. Tuomari ei ehdi kaikkea lukea, joten seuraavassa muutama lukusuositus, joilla pääsee hyvään alkuun tuomion laatimistaitojensa kehittämisessä.

• Jyrki Virolainen – Petri Martikainen, Tuomion perusteleminen. Helsinki 2010.
• Mika Huovila, Perustelemisen peukalosäännöt, LM 5/2003 (+ väitöskirja)
• Sakari Laukkanen, Selvä ja täsmällinen tuomio. Selvitys käräjäoikeuden tuomion kirjoittamisesta. Oikeusministeriön julkaisuja 2002:2.
• Tuomion rakenne ja kirjoitustapakysymykset. Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuinten laatuhankkeen työryhmäraportteja X (2009).