Kirjoittanut hovioikeuden presidentti Markku Arponen.

Olin mennessäni korkeimpaan oikeuteen oikeusministeriön 16.7.1998 asettaman oikeusapujärjestelmän jatkokehittämistoimikunnan jäsen (ks. osa XI). Toimikunta luovutti mietintönsä oikeusministeriölle 29.10.1999 (Komiteanmietintö 1999:7). Pääosan tuosta ajasta toimin korkeimman oikeuden jäsenenä ja oikeusneuvoksena.

Oikeusministeriö asetti 16.12.1998 toimikunnan laatimaan ehdotuksen tuomarien koulutusta koskevaksi järjestelmäksi. Toimikunnan puheenjohtajaksi kutsuttiin oikeusministeriön kansliapäällikkö Kirsti Rissanen ja minut yhdeksi jäsenistä. Toimikunta otti nimekseen tuomarikoulutustoimikunta. Toimikunta luovutti mietintönsä ”Pätevöityminen tuomarin ammattiin ja tuomariyhteisön kehitys” oikeusministeriölle 9.1.2001. (Tuomarikoulutustoimikunnan mietintö 2000:5)

Valtioneuvosto asetti 23.9.1999 komitean, jonka tehtävänä oli toimeksiannon mukaan valmistella hallituksen esityksen muotoon ehdotus uudeksi vankeusrangaistuksia ja niiden täytäntöönpanoa koskevaksi lainsäädännöksi. Komitean työn ulkopuolelle jäivät rikoslaissa entuudestaan olevat yleissäännökset vankeusrangaistuksesta.

Minut kutsuttiin komitean puheenjohtajaksi. Jäseniksi valtioneuvosto kutsui apulaispäällikkö Kauko Aaltomaan keskusrikospoliisista, johtaja Anna-Katrina Grönholmin Helsingin vankilasta, apulaisosastopäällikkö Aino-Inkeri Hanssonin sosiaali- ja terveysministeriöstä, toimitusjohtaja Aulikki Kananojan Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta, kehittämisjohtaja Maija-Liisa Kukkosen Kriminaalihuoltoyhdistyksestä, johtaja Tapio Lappi-Seppälän Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta, ylijohtaja Markku Salmisen oikeusministeriöstä, lainsäädäntöjohtaja Jan Törnqvistin oikeusministeriöstä ja professori Terttu Utriaisen Lapin yliopistosta.

Komitean pysyviksi asiantuntijoiksi valtioneuvosto kutsui professori Pekka Koskisen Helsingin yliopistosta, asiantuntijalääkäri Kerstin Kronqvistin Kansaneläkelaitokselta, professori Ari-Matti Nuutilan Turun yliopistosta ja poliiisiylitarkastaja Jouni Välkin sisäasianministeriöstä. He osallistuivat komitean työhön samalla tavalla kuin jäsenet.

Sihteereiksi valtioneuvosto kutsui ylitarkastaja Ulla Mohellin oikeusministeriöstä ja erityisasiantuntija Jussi Pajuojan oikeusministeriöstä.

Muistelen, että kansliapäällikkö Kirsti Rissanen pyysi minut komitean puheenjohtajaksi. Jäsenten, pysyvien asiantuntijoiden ja sihteerien valintaan en millään tavoin osallistunut. Kun näin heidän nimilistansa, totesin, että komitean toimeksiannon toteuttamiseksi oli valjastettu maan parhaat asiantuntijat. Minun tehtäväkseni puheenjohtajana jäi huolehtiminen siitä, että komitea saa yksimielisesti aikaan toteuttamiskelpoisen mietinnön.

Komitea otti nimekseen vankeusrangaistuskomitea ja valitsi varapuheenjohtajakseen Jan Törnqvistin.

Komitea kokoontui työnsä aikana 32 kertaa. Osa kokouksista oli kokopäiväisiä. Komitea kokoontui myös alatyöryhmissä. Komitea kuuli lukuisia asiantuntijoita ja tutustui Helsingin vankilan ja Keravan vankilan toimintaan. Tutustumiskäyntiensä yhteydessä komitea keskusteli henkilökunnan, vankien ja vankien toverikunnan edustajien kanssa.

Komitea teki tutustumiskäynnin Ruotsin vankeinhoitoon, jossa komitea tutustui vankeinhoitoon Hallin vankilassa, Huddingen keskusvankilasssa ja vapaudessa tapahtuvaan täytäntöönpanoon Tukholman eteläisen alueen kriminaalihuollon toimipisteessä Huddingenissa. Ruotsalaiset ylijohtaja Doris Högnen johdolla tarjosivat meille illallisen 21.3.2000 Stadshuskällaren ravintolassa Tukholmassa.

Tacktal på supen i restaurang Stadshuskällaren den 21 mars 2000
Ärade överdirektör, bästa svenska vänner!
Jag har äran och glädjen att yttra några ord på de finländska gästernas vägnar. Till att börja med vill jag kort berätta varför fängelsestraffkommittén har tillsatts och varför vi har kommit till Sverige. etc.
Jag vill också hjärtligt tacka kvällens värdinna, överdirektör Doris Högne, för att vi haft tillfälle att tillbringa denna kväll tillsammans med Er i tecken av god mat och intressanta diskussioner. I Finlands nationalepos Kalevala ingår en passus där man först tackar husbonden för att gästerna fått komma till hans hus. Sedan tackar man husmodern för bordets gåvor med följande ord. (Översättningen är gjord av Lars och Mats Huldén.)

Härmed har jag tackat husfar. Nu till husmor, vacker, händig:

Hon har lagat maten åt oss,
fyllt ett väldigt bord med festmat.
Bröd har hon i mängder bakat,
knådat själv den digra degen
med högst användbara händer,
brukat tio flinka fingrar,
burit leende fram brödet,
bjudit gästerna att äta
bröd och fläsk i full förening,
höga brungräddade bullar,
bladen flög från våra knivar,
skaften lossnade från stålet,
när vi stötte dem i laxen,
högg i huvudet på gäddan.

Kriminarvården är ett grävande arbete. Det har varit till stor glädje för oss att träffa professionella inom kriminalvården som förhåller sig målmedvetet och entusiastisk till sitt arbete. Jag vill höja en skål för kvällens värdar och den svenska kriminalvården! Jag önskar all framgång i Ert utmanande arbete.

Komitean sihteeri Ulla Mohell sanoi minulle illallisen jälkeen, että kyllä Sinä Markku voisit vähän enemmän kiinnittää puhuessasi huomiota ruotsin ääntämiseen. Minä arvelin, että heille varmaan jäi arvoituksesi, mitä ruotsin murretta käytin.

Oikeusministeriö täydensi 22.6.2000 komitean toimeksiantoa siten, että komitean tuli 30.10.2000 mennessä valmistella ehdotus vankien muutoksenhausta. Vankien muutoksenhakuoikeutta käsittelevä komitean välimietintö luovutettiin oikeusministeriölle 30.10.2000. Välimietintöön perustuva hallituksen esitys (HE 13/2001 vp) annettiin eduskunnalle helmikuussa 2001. Vankien muutoksenhakuoikeutta koskevat säännökset lisättiin rangaistusten täytäntöönpanosta annettuun lakiin (RTL; 39/1889) uudeksi 7 luvuksi. RTL:n muutos tuli voimaan 1.8.2001.

Komitean 31.3.2001 päättynyttä määräaikaa jatkettiin komitean pyynnöstä 15.6.2001 saakka, jolloin komitea luovutti yksimielisen mietintönsä valtioneuvostolle. (Vankeusrangaistuskomitean mietintö 2001:6)

Kaikki työskentelivät komiteassa vastuuntuntoisesti yhteisen päämäärän, vaikuttavan mietinnön saavuttamiseksi. Asiaan hyvin perehtyneet ja taitavat sihteerit kirjoittivat muun ohella kokousten välisinä aikoina keskustelut mietinnön tekstiksi.

Komitea valmisteli hallituksen esityksen muotoon laaditun ehdotuksen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa ja tutkintavankeuden toimeenpanoa koskevaksi kokonaisuudistukseksi. Ehdonalaisen vapauttamisen pääsääntöjä ei ehdotettu muutettaviksi. Seuraavassa luettelen joitakin komitean ehdotuksia.

Vankeinhoidossa oli voimassa lukuisia vankeinhoito-osaston vankeusrangaistuksen ja tutkintavankeuden täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä ja ohjeita. Kokonaisuudistuksen lähtökohtana oli säätää vankien oikeuksista ja velvollisuuksista sekä vankien perusoikeuksien rajoituksista täsmällisesti ja kattavasti lain tasolla perustuslain asettamien vaatimusten ja ihmisoikeussopimusten velvoitteiden mukaisesti. Pyrkimyksenä uudistuksessa oli myös lakiteknisen selkeyden lisääminen.

Keskeisimpiä vankeuslakiin sisältyviä muutosehdotuksia olivat vankeinhoidon tavoitteiden uudelleen määritteleminen, toimivaltuuksia koskevan lainsäädännön uudistaminen, sijoittajayksiköiden toiminnan säätely, poistumislupajärjestelmän uudistaminen, rangaistusajan laskemisen uudistaminen, laitosten turvallisuusluokituksen vahvistaminen ja vankien sijoittamista ja siirtoa koskevan menettelyn uudistaminen.

Keskeinen muutos oli myös kaikille vangeille laadittava rangaistusajan suunnitelma, johon vangin sijoittaminen, toiminta rangaistusaikana, siirrot, poistumisluvat ja ehdonalainen vapaus perustuisivat. Tämä lisäisi vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon ennustettavuutta ja vahvistaisi vangin edellytyksiä rikoksettomaan elämäntapaan. Vankien muutoksenhakuoikeutta ehdotettiin laajennettavaksi siitä, mitä välimietintöön perustuvassa hallituksen esityksessä oli ehdotettu.

Vankien yhteiskuntaan sijoittumisen edistämiseksi ehdotettiin siirryttäväksi asteittaiseen vapauttamisjärjestelmään. Ehdotuksen mukaan vanki voitaisiin sijoittaa vankilan ulkopuolelle valvottuun koevapauteen enintään kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista.

Silloinen pakkolaitosjärjestelmä ehdotettiin muutettavaksi koko rangaistusajan suorittamiseksi. Vankilaoikeus ehdotettiin lakkautettavaksi.

Myös elinkautisvankien vapautumista koskevaan menettelyyn ehdotettiin muutoksia. Ehdonalaisen vapauden mahdollisuuus tulisi harkittavaksi, kun rangaistuksesta on suoritettu 12 vuotta. Ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä päättäisi korkein oikeus. Tasavallan presidentin armahdusoikeuteen ei ehdotettu puututtavaksi.

Vankeusrangaistuskomitean mietintöön ja sen luovuttamisen jälkeiseen oikeusministeriössä virkatyönä tehtyyn jatkovalmisteluun perustuva hallituksen esitys (HE 263/2004 vp) annettiiin eduskunnalle joulukuussa 2004. Uusi vankeuslaki tuli voimaan 1.10.2006. Sillä kumottiin rangaistusten täytäntöönpanosta annettu laki (39/1889) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Suomen Lakimiesliiton 14.5.2001 järjestämässä kriminaalipoliittisessa seminaarissa johtaja Tapio Lappi-Seppälä alusti rikoslain seuraamusjärjestelmästä. Minulta oli pyydetty kommenttipuheenvuoro otsikolla Yhtenäisyydestä yksilöllisyyteen – tuomiosta täytäntöönpanoon.

Lappi-Seppälän alustukseen viitaten totesin, että rikoslain 6 luvun 1 §:n mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Se tarkoittaa yhdenvertaisuusperiaatteen toteuttamista rangaistuksen määräämisessä.

Vankeusrangaistuksen täytäntöönpano sen sijaan muodostuu erilaiseksi vankien yksilöllisten ominaisuuksien perusteella. Joku saattaa kärsiä rangaistuksen varmuusosastolla hyvin suljetuissa oloissa. Hänellä on sentään oikeus yhden tunnin ulkoiluun päivässä, sekin yksin. Toinen suorittaa rangaistuksensa tekemällä varsinaisena työaikana siviilityötä rangaistuslaitoksen ulkopuolella ja muuna aikana asumalla avolaitoksessa varsin vapaissa oloissa.

Kärjistetyssä esimerkkitapauksessa ei ole kysymys yhdenvertaisuusperiaatteen rikkomisesta, vaan siitä, että täytäntöönpanossa työskennellään yksilöiden kanssa. Vankien kohtelun on oltava oikeudenmukaista eikä mielivaltaista.

Kerroin, että vankeusrangaistuskomitea tullee kesäkuussa luovutettavassa mietinnössä ehdottamaan rangaistusajan suunnitelmaa koskevan säännöksen ottamista vankeuslakiin. Selostin säännöksen sisältöä.

Lopuksi totesin, että tavoitteena ei ole parantaa vanki rikollisuus nimisestä taudista, vaan edistää vangin elämänhallintaa ja valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan ja sijoittumista yhteiskuntaan.

Sain vuonna 2002 vankeusrangaistuskomitean puheenjohtajana kutsun Vantaan vankilan vihkiäisiin. Saliin mentyäni katselin vapaata istumapaikkaa vähän taempaa. Silloin oikeusneuvos Anja Tulenheimo-Takki nykäisi hihastani ja sanoi minulle, että korkeimman oikeuden jäsenet istuvat eturivissä. Seurasin Anjaa kiltisti hänen valitsemilleen paikoille.

(Jatkuu osassa XV)