Kirjoittanut hovioikeuden presidentti Markku Arponen
(Jatkoa Oulun käräjäoikeuteen)
Kesän 1996 aikana keskustelin käräjäoikeuden henkilökunnan kanssa mahdollisimman kattavasti työhön ja työyhteisöön liittyvistä kysymyksistä. Tein mm. havaintoja, joita olen selostanut edellisen osan IX alussa. Tilastoja tarkastelemalla tulin tulokseen, että Oulun käräjäoikeus oli asiamääriltään Suomen kolmanneksi suurin käräjäoikeus Helsingin ja Tampereen käräjäoikeuksien jälkeen. Tähän sijoitukseen vaikutti ratkaisevasti Oulun valtavan suuri kiinteistöjä koskevien kirjaamisasioiden määrä.
Laamannin keskeinen tehtävä lainkäytön johtamisessa oli määritelty käräjäoikeusasetuksen 12 §:ssä, jonka mukaan laamannin tulee mm. seurata, että lakia sovelletaan yhdenmukaisesti. Aivan alussa kiinnitin huomiotani siihen, että rikosasiain lainkäyttö ei ollut riittävän yhdenmukaista rutiiniluontoisissa rikosasioissa. Syy tähän oli minusta ymmärrettävä, mutta ei hyväksyttävä. Käräjätuomarit olivat ennen Oulun käräjäoikeuden muodostamista toimineet, monet pitkäänkin, tuomareina eri alioikeuksissa ja tuoneet mukanaan entisen rangaistuskäytäntönsä, jotka poikkesivat toisistaan.
Kesälomien jälkeen käsittelimme tuomaripalavereissa sekä näpistyksen ja varkauden että varkauden ja törkeän varkauden arvorajoja tyyppirikoksissa. Pääsimme helposti sopimukseen yhdenmukaisista arvorajoista, koska jokainen ymmärsi, ettei rangaistuksen mittaaminen tuollaisissa tapauksissa voi samassa tuomioistuimessa kovasti poiketa toisistaan. Samalla perusteella vahvistimme taulukon rattijuopumusrikosten normaalirangaistuksista.
Palkkasin Antti Savelan vs. käräjätuomariksi määräajaksi 1.9.1996 alkaen. Hänen pestinsä jatkui useassa erässä 30.9.1997 saakka. Antti arvioi Oulun käräjäoikeuden auskultanttien tehtäväkuvassa olevan samankaltaisia ongelmia kuin aikoinaan Rovaniemellä (ks. osan V lopussa). Annoin hänelle tehtäväksi laatia kattavan auskultanttien harjoittelusuunnitelman, jossa huomioidaan myös koulutukselliset näkökohdat. Suunnitelman luonnosta käsiteltiin joulukuussa 1996 lukuisissa erilaisissa henkilökunnan palavereissa.
Vahvistin 31.12.1996 Oulun käräjäoikeuden auskultointisuunnitelman. Siinä mm. harjoittelun jaksotusta terävöitettiin, harjoittelijoiden toimenkuvia selkeytettiin ja osin laajennettiin, annettiin määräyksiä harjoittelijan kelpoisuudesta eräissä asiaryhmissä, todettiin harjoittelijoille tarvittaessa nimettävästä vastuutuomarista sekä määrättiin harjoittelijoiden kouluttamisesta, perehdyttämisestä ja opastamisesta.
Rovaniemen hovioikeus tarkasti Oulun käräjäoikeuden marraskuussa 1996. Tarkastuksessa ilmeni kolmella käräjätuomarilla viiveitä laajojen riita-asioiden käsittelemisessä. Kaikilla oli ollut vireillä parisenkymmentä juttua yli vuoden. Kaikki ilmoittivat yhdeksi syyksi juttujen viipymiselle sen, että alioikeusuudistuksen tullessa voimaan joulukuussa 1993 heille oli jäänyt käsiteltäviksi paljon Oulun raastuvanoikeuden aikaisia vanhoja keskeneräisiä juttuja. Näiden vanhojen juttujen olemassaoloa ei ollut huomioitu riittävästi, kun heille oli jaettu uusia juttuja. Kaikilla oli lisäksi omia yksilöllisiä syitä. Tarkastuksessa havaittiin selitysten pitävän paikkansa. Kaikki saivat puhtaat paperit, mutta asia jäi vaivaamaan minua.
Kahden käräjätuomarin osalta siirsin käräjäoikeusasetuksen 4 §:n 2 momentin nojalla heille jaetut laajat riita-asiat vs. käräjätuomari Antti Savelan ratkaistaviksi. Tämä helpotti tilanteen selvittämistä, sillä olisi ollut kohtuutonta siirtää juttuja jollekin vakinaiselle käräjätuomarille hänellä ennestään olleiden juttujen lisäksi. Arvelin ongelman syyksi myös työjärjestyksen mukaisen tasajaon: kaikille käräjätuomareille jaettiin vuorojärjestyksessä riita- ja rikosasioita. Tällöin vanhat riita-asiat olivat jääneet rikosasioiden jalkoihin. Muistaakseni yksi käräjätuomareista sanoi selviävänsä jutuistaan omin neuvoin, kun hänen tilanteensa oli helpottunut erään hyvin laajan riita-asian tultua ratkaistuksi.
Edellä mainituista kahdesta käräjätuomarista toisen osalta määräsin hänen suostumuksellaan käräjäoikeusasetuksen 4 §:n 1 momentin nojalla poikettavaksi työjärjestyksessä vahvistetuista jakoperusteista siten, että hänelle ei enää jaettu uusia riita-asioita, vaan niiden sijasta rikosasioita.
Käräjäoikeuden työjärjestyksen mukaan laamannilla oli hallinto- ja talousasioiden valmistelussa apunaan johtoryhmä. Se oli kuitenkin päivittäisen johtamisen kannalta aivan liian suuri. Sen vuoksi uudistin käräjäoikeuden johtamisjärjestelmän 1.10.1996 lukien muuttamatta työjärjestystä. Tähän minulle antoi oikeusperustan työjärjestyksen määräys, jonka mukaan laamannilla on mahdollisuus antaa tarkempia ohjeita työjärjestyksen soveltamisesta.
Uuden johtamisjärjestelmän mukaan
- Laamanni on hallintoasioissa käräjäoikeuden päällikkö.
- Osastosihteerit ja haastemiesten esimies vastaavat toiminnasta vastuualueillaan. Uutuutena määräsin sisäisten palvelujen ja käräjäsihteereiden lähiesimieheksi osastosihteeri Liisa Pietilän.
- Laamannin apuna johtamisessa on johtoryhmä, johon laamannin lisäksi kuuluvat laamannin sijainen, osastosihteerit ja haastemiesten esimies. (Hallinnollinen johtoryhmä)
- Tuomareita koskevat asiat ja lainkäyttöasiat käsitellään kuitenkin tuomaripalavereissa.
- Työjärjestyksessä mainittu, henkilöstön edustajista koottu ”johtoryhmä” käsittelee yhteistoiminnasta valtion virastoissa ja laitoksissa tarkoitetut asiat. (YT-johtoryhmä)
Otin puutteelliset toimitilat ensimmäisen kerran puheeksi oikeusministeriön virkamiesten kanssa syksyn 1996 tulosneuvotteluissa. Lähetin 14.10.1996 Valtion kiinteistölaitoksen Pohjois-Suomen kiinteistöalueen isännöitsijälle kirjeen, jossa selostin perusteellisesti seikat, joiden nojalla Oulun käräjäoikeuden toimitilat tarvitsivat välttämättömästi pikaista parantamista ja laajentamista. Kävin talvella 96-97 isännöitsijän kanssa sekä kirjeitse että suullisesti neuvotteluja käräjäoikeuden lisä- ja muutostarpeista. Pidin oikeusministeriön ajan tasalla isännöitsijän kanssa käymistäni neuvotteluista ja pyysin oikeusministeriöltä tukea hankkeelle. Sain pyytämäni tuen.
Pohjois-Suomen kiinteistöalueen laatima hankesuunnitelma Oulun oikeus- ja poliisitalon oikeustilojen laajennus- ja muutostyöstä valmistui 9.4.1997. Suunnitelmaa oli käsitelty maaliskuussa 1997 käräjäoikeudessa johtoryhmässä, vastuualueiden palavereissa ja tuomaripalaverissa. Oikeusministeriö allekirjoitti 21.8.1997 vuokrasitoumuksen, joka koski Oulun oikeustalon laajennushanketta ja nykyisissä tiloissa tehtäviä muutostöitä. Laajennushankkeen toteuttaminen edellytti Pohjois-Suomen vesioikeuden muuttamista pois oikeustalosta. Tämän toteuduttua työmaa käynnistyi työmaapäiväkirjan mukaan maanantaina 3.8.1998 työmaa-alueen aitauksella, sosiaalitilojen pystytyksellä ja pihakivetyksen purkamisella.
Ensimmäiseksi valmistui käräjäoikeuden uusi asiakaspalveluskeskus. Asiakaspalvelijat suunnittelivat itse asiakaspalvelutiskin pöytien ergonomian työfysioterapeutin asiantuntevalla tuella. Vanerista valmistettiin yhden työpöydän kokeilukappale, jonka avulla tarpeelliset säädöt saatiin kokeilemalla kohdalleen. Aikaisemmin kolmessa kerroksessa sijainneet asiakaspalvelupisteet sijoitettiin käräjäoikeuden käytössä olleiden tilojen ensimmäiseen kerrokseen yhdeksi asiakaspalvelukeskukseksi, joka otettiin käyttöön syksyllä 1998. Silloin käräjäoikeuden kanslian toimistotilojen avoimet ovet suljettiin. Oikeustalon aulaan tuli neuvontapiste.
Muilta osin elokuun 1998 alussa alkanut tilojen laajentaminen ja osittainen saneeraus saatiin valmiiksi työmaapäiväkirjan mukaan maanantaina 15.3.1999. Minä en nähnyt valmista lopputulosta, koska olin 1.10.1998 siirtynyt muihin tuomarin tehtäviin (ks. seuraava osa XI). Käräjäoikeus sai laajennuksen myötä käyttöönsä asiakaspalvelukeskuksen lisäksi seitsemän valmisteluhuonetta, kolme uutta istuntosalia ja uudistuneet käräjäpäivystystilat, uuden kirjaston, tutkijanhuoneen ja kymmenen uutta työhuonetta sekä henkilökunnan käyttöön niin tilavan kahvion, että siinä voitiin pitää koko henkilökunnalle tarkoitetut tilaisuudet. Haastemiehille tuli omat tilansa ja haastemiesten palvelupiste oikeustalon ensimmäiseen kerrokseen.
Ulosottovalitusasiat ja ulosottolain mukaiset täytäntöönpanoasiat siirrettiin lääninhallituksilta käräjäoikeuksien käsiteltäviksi 1.12.1996 lukien. Oulun käräjäoikeuden tuomiopiiri noissa asioissa käsitti tuolloin Oulun kihlakunnan ulosottoviraston sekä Haukiputaan, Limingan. Kuusamon ja Pudasjärven kihlakunnanvirastojen toimialueet. Nämä asiat olivat työmäärän kannalta merkittäviä.
Uusi maakaari tuli voimaan 1.1.1997.Sen myötä kiinteistörekisterin tiedoille tuli niin positiivinen kuin negatiivinen julkinen luotettavuus, jonka varmuutena on valtion velvollisuus korvata kaikki virheellisten rekisteritietojen aiheuttamat vahingot. Kaikki kirjaamismuodot (lainhuudatus, kiinnitys ja erityinen oikeus) tuottavat oikeussuojaa niin asianosaissuhteessa kuin suhteessa kolmanteenkin.
Uuden järjestelmän voimaantulo edellytti rekistereiden oikeasisältöisyyttä. Tästä johtui vuosia kestänyt suunnaton työmäärä käräjäoikeuksille putsata rekistereistä vanhentuneet ja virheelliset tiedot. Maakaaren voimaanpanolain mukaan työ piti tehdä 10 vuodessa maakaaren voimaantulosta. Tätä varten kansliahenkilökuntaa ja kiinteistötuomareita koulutettiin oikeusministeriön koulutusyksikön järjestämissä koulutuksissa. (Ks. Juhani Mähönen, Kirjaamisasiat- lainkäyttöä vai hallintoa?, LM 5/2003, s. 808)
Uusi maakaari ja sen edellyttämä putsaustyö osoittatui juridiikaltaan siinä määrin vaikeaksi soveltaa käytäntöön, että kiinteistötuomarin lisäksi yksi tuomari irrotettiin rikosasiain käsittelyistä osallistumaan tilapäisesti uuden lainsäädännön vaatimien käytäntöjen suunnitteluun ja opettamiseen kansliahenkilökunnalle. Tuomarin tehtävänä oli tarvittaessa vääntää rautalangasta malli, jota kansliahenkilökunta sovelsi. Kiinteistökansliaa vahvistettiin myös siirtämällä sinne lisää kansliahenkilöstöä.
Oulun käräjäoikeudessa pelkästään metsänparannuslainojen ”vapauttamisien” määräksi arvioitiin 2500-3000 kappaletta. Uusi maakaari lisäsi vuonna 1997 saapuneiden kiinteistöä koskevien kirjaamisasioiden määrää edelliseen vuoteen verrattuna noin 13 prosenttia. Vuonna 1998 asioiden määrän ennustettiin lisääntyvän edelleen.
Lakia yksityishenkilön velkajärjestelystä muutettiin 1.2.1997 voimaan tulleella lailla (63/1997). Muutoksen tavoitteena oli tuomioistuinten asiamäärien vähentäminen. Keinoina olivat velkajärjestelyn estyminen maksukyvyttömyyden syyn väliaikaisuuden takia, maksuohjelman muuttamisen rajoittaminen ja velallisen oma vastuu selvittäjän palkkiosta ja kustannuksista tiettyyn määrään saakka. Selvittäjän saatava maksettaisiin velallisen maksuvarasta. Oulun käräjäoikeudessa muutoksen seurauksena saapuvien hakemusten määrä vuonna 1997 väheni jopa 50 prosenttia edellisestä vuodesta.
(Jatkuu osassa XI)