Kirjoittanut hovioikeuden presidentti Markku Arponen.
Rovaniemen hovioikeus asetti 20.12.1995 ehdolle Oulun käräjäoikeuden laamannin virkaan minut ensimmäiselle, laamanni Harri Mäkisen toiselle ja laamanni Simo Toivolan kolmannelle ehdokassijalle. Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari nimitti minut 4.4.1996 Oulun käräjäoikeuden laamannin virkaan 1.6.1996 lukien.
Rovaniemen hovioikeus antoi minulle tavanomaiseksi läksiäislahjaksi Marttiinin Lapinleu`un.
Oulun käräjäoikeuden laamannina
Oulun käräjäoikeus oli muodostettu 1.12.1993 Oulun raastuvanoikeudesta sekä Oulujoen ja Muhoksen tuomiokunnista, joiden tuomarimäärä oli yhteensä 15. Tämä tuli myös uuden käräjäoikeuden tuomarimääräksi. Mutta jo vuonna 1994 käräjäoikeudessa oli kolme ylimääräistä käräjätuomaria käsittelemässä velkajärjestely- ja yrityksen saneerausta koskevia asioita.
Henkilöstön kokonaismäärä 1.12.1993 oli 73. Vuonna 1996 se oli 78.
Oulun raastuvanoikeudelta periytyi uudelle käräjäoikeudelle toimivalta käsitellä merioikeusasioita, sotilasoikeudenkäyntiasioita ja yrityksen saneerausta koskevia asioita. Käräjäoikeuden tuomiopiiri merioikeutena oli sama kuin Rovaniemen hovioikeuspiiri. Merioikeuden puheenjohtajana toimi legendaarinen käräjätuomari Yrjö Korhonen.
Oulun käräjäoikeuden pääistuntopaikaksi tuli alioikeusuudistuksen yhteydessä luonnollisesti Oulun oikeustalo, joka oli otettu käyttöön elokuussa 1988. Silloin taloon olivat muuttaneet mm. Oulun raastuvanoikeus, Oulun ja Iin tuomiokunnat ja syyttäjälaitos. Oulujoen tuomiokunta oli muodostettu 1989 yhdistämällä Iin ja Oulun tuomiokunnat. Käräjiä istuttiin edelleen myös maakunnassa. Käräjäoikeuden muut istuntopaikat sijaitsivat Iissä, Muhoksella, Pudasjärvellä ja Pulkkilassa.
Oulun käräjäoikeuden synnytysvaiheessa vuosina 1992-1993 oli tehty merkittävää ja tuloksia tuottavaa suunnittelu- ja organisointityötä. Keskeisin osa suunnittelutyöstä kiteytettiin laamanni Martti Kiiskisen 1.12.1993 vahvistamaan Oulun käräjäoikeuden työjärjestykseen. Siinä kuvattiin varsin yksityiskohtaisesti käräjäoikeuden organisaatio ja hallinto sekä annettiin tarvittavat määräykset yksiköiden tehtäväjaosta, lainkäyttöasioiden jakamisesta ja jakoperusteista sekä arkistoinnista. Laamannilla oli mahdollisuus antaa tarkempia ohjeita työjärjestyksen soveltamisesta.
Käräjäoikeuden hallinnon hoitamista varten perustettiin hallinto-osasto. Osastolle kuului hallinto- ja talousasioiden valmistelu, kassa ja kirjanpito, talousarvion seuranta, henkilöstöasiat, lautamiehiä koskevat asiat, kalustoluettelon pitäminen, ulkoinen ja sisäinen tiedotus ja muut laamannin määräämät asiat. Hallinto-osasto kuului laamannin välittömään alaisuuteen. Laamannilla oli lisäksi hallinto- ja talousasioiden valmistelussa apunaan johtoryhmä, jonka puheenjohtajana laamanni toimi. Johtoryhmään kuuluivat myös laamannin sijainen sekä henkilöstöryhmittäin vuosittain valittavat kaksi käräjätuomaria ja yksi osastosihteeri. Toimistosihteerit, toimistovirkailijat ja virasto- ja vahtimestarit valitsivat yhteensä kaksi edustajaa johtoryhmään. Lisäksi siihen kuului yksi haastemies.
Käräjäoikeuden lainkäyttötoiminta muodostettiin 16 lainkäyttöosaston varaan. Vuoden 1995 alusta oli perustettu 17. osasto, joka käsitteli velkajärjestely- ja yrityksen saneerausta koskevat asiat.
Osastot 1-15 muodostuivat kukin työparista, johon kuuluivat tuomari ja käräjäsihteeri. Ensimmäisen osaston puheenjohtajana oli laamanni ja hän käsitteli riita-asioita ja määrättyjä hakemusasioita. Osastojen 2-15 puheenjohtajina toimivat käräjätuomarit ja osastoilla käsiteltiin riita- ja rikosasioita. Osastoista muodostettiin edelleen kolme osastoryhmää, joiden puitteissa lähinnä järjestettiin esimerkiksi lomista johtuvia sijaisuuksia.
Osasto 16 muodostui yleiskansliasta, jossa käsiteltiin summaariset asiat ja kansliassa ratkaistavat hakemusasiat. Yleiskansliassa myös otettiin vastaan ja kirjattiin saapuvat asiat ja asiakirjat sekä hoidettiin postitukseen liittyviä tehtäviä. Lisäksi yleiskanslia jakoi riita-asiat osastojen käsiteltäviksi ja vastasi käräjäoikeuden asiakaspalvelusta lukuun ottamatta kiinteistöjä koskevia kirjaamisasioita. Yleiskansliassa työskenteli notaareita, toimistosihteereitä ja toimistovirkailijoita. Yleiskanslian lähiesimiehenä toimi osastosihteeri Sirpa Niemi.
Kiinteistöjä koskevien kirjaamisasioiden käsittely ja ratkaiseminen tapahtui kiinteistökansliassa. Kiinteistökanslia vastasi myös asiakaspalvelusta käsittelemissään asioissa, asiakirjojen arkistoinnista ja asiakirjatilauksista. Kiinteistökansliassa työskenteli notaareita, kaksi osastosihteeriä, toimistosihteereitä ja toimistovirkailijoita. Kiinteistökanslian lähiesimiehinä toimivat osastosihteerit Päivi Hyvönen ja Hilkka Markus. Päivystävän tuomarin tuli ratkaista ne kirjaamisasiat, joita laamanni ei ollut määrännyt kiinteistökanslian notaareiden, osastosihteereiden tai toimistosihteereiden ratkaistaviksi.
Käräjäoikeudessa oli edellä kuvattujen yksiköiden lisäksi vielä haastemiesryhmä, johon kuului haastemiesten esimies ja haastemiehiä. Haastemiehet osallistuivat osastojen töihin päätettäessä kutsujen ja kehotusten tiedoksiantotavasta ja -ajasta. Haastemiehet luonnollisesti hoitivat myös haastemiestiedoksiannot.
Oulun käräjäoikeuden synnyn kuvaamisessa olen hyödyntänyt laamanni Harri Mäkisen ja käräjätuomari Antti Savelan samaa teemaa käsittelevää artikkelia Sinikka Wunschin teoksessa OIKEUDEN TÄHDEN – Oikeudenhoitoa Oulun seudulla varhaisvaiheista 2000-luvulle.
Tällaiseen maailmaan astuin, kun aloitin laamannina Oulun käräjäoikeudessa maanantaina 3.6.1996. Sanomalehti Kalevalle antamani haastattelun mukaan aioin lähteä tutustumaan työkenttääni selvittämällä aluksi Oulun käräjäoikeuden vahvuudet ja mahdolliset heikkoudet ja sen myötä myös muutostarpeet. Tätä en aikonut tehdä kuitenkaan yksin, vaan yhdessä muiden työntekijöiden kanssa. (Palaan Oulun käräjäoikeuteen osassa IX)
Vilkaisu taustapeiliin:
Osallistuin 23.3.1995 kriminaalipoliittiseen keskustelutilaisuuteen Tasavallan Presidentin virka- asunnossa Mäntyniemessä. Tilaisuuden tarkoituksena oli pohtia väkivalta-, huume- ja talousrikollisuutta yhteiskunnallisena ongelmana ja uhkakuvana. Minut oli kutsuttu tilaisuuteen Rovaniemen käräjäoikeuden laamannina. Tehtävänäni oli esittää alioikeuden näkökulma (noin 5 min.). Olin 1.2.1995 siirtynyt Rovaniemen hovioikeuteen, mutta kutsua ei peruttu. Tämä ei minua häirinnyt, sillä olinhan laamanni luonnoltani.
Käytin minulle varatun ajan selostamalla tulossa olevaa rikosprosessiuudistusta. Sen eräänä tavoitteena oli kirkastaa poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen välistä työnjakoa. Poliisi tutkii ja selvittää rikoksen, syyttäjä tekee syyteharkinnan, joka voi johtaa rikoksesta syyttämiseen, ja tuomioistuin käsittelee ja ratkaisee asian. Pidin edellytyksenä tavoitteen toteutumiselle sitä, että tuomarit antavat syyttäjälle työrauhan ja hänelle kuuluvan tärkeän roolin kriminaalipoliittisena päätöksentekijänä ja aktiivisena asianosaisena oikeudenkäynnissä.
Mikäli syytetyn puolustus on asianmukaisesti turvattu, katsoin rikosprosessin voivan olla käytännössä kahden tasavertaisen asianosaisen, toisaalta syyttäjän ja toisaalta syytetyn puolustuksen välistä väittelyä ja aineiston esittämistä. Syyttäjä nostaa kanteen ja ajaa sitä sekä esittää näytön. Syytetyn puolustuksen hoitaa puolustusasianajaja. Tuomioistuin ei osallistu asian selvittämiseen, vaan puolueettomana elimenä ratkaisee asian.
Pidin tuomarin roolin muutosta periaatteellisesti tärkeänä. Tuomari pidättäytyy asian selvittämisestä ja keskittyy oikeudenkäynnin johtamiseen ja asian ratkaisemiseen.
Tähän saakka syytetyn näkökulmasta häntä vastassa ovat olleet sekä syyttäjä että tuomari. Perinteisesti tuomioistuin on toki ottanut viran puolesta huomioon syytetylle edulliset seikat. Tämä ei vain ole tullut samalla tavalla näkyviin kuin tuomarin aktiivinen osallistuminen asian selvittämiseen myös syytetyn vahingoksi.
Rikosprosessiuudistuksessa pyrkimys on, että tuomioistuin tarvittaessa edelleenkin harjoittaa prosessinjohtoa syytetyn eduksi, mutta ei hänen vahingokseen. Tuomari ei hanki sellaista selvitystä, jota syytteen toteennäyttäminen edellyttää. Tämä on aktiivisen syyttäjän asia.
Käsittelin myös työnjakoa lainsäätäjän ja tuomioistuimen välillä: kriminaalipolitiikka kuuluu lainsäätäjälle. Tuomioistuimelle voidaan lähettää viesti vaikkapa siitä, että talousrikoksista tuomitaan liian lievästi. Sanoin asian olevan niin, että ei laki eikä lainsäätäjä rankaise, vaan tuomari ja tuomioistuin.