Kirjoittanut hovioikeuden presidentti Markku Arponen.

Rovaniemellä tuomiokunnassa ja käräjäoikeudessa oli toimiessani päällikkötuomarina käräjätuomareina mm. Teuvo Peltoniemi, Erkki Nenonen, Seppo Kankkunen, Maija Liisa Pariola, Seppo Karvonen, Eila Väistö ja Jyrki Kiviniemi sekä ylimääräisinä tai vt. käräjätuomareina Sakari Laukkanen, Juha Regelin, Helinä Haataja, Ritva Supponen, Jukka Jaakkola ja Jarmo Juntura (myös notaarina), notaareina mm. Aimo Tervahauta, Niilo Jääskinen, Juhani Kaivola, Johanna Niemi, Tapio Antinmaa, Matti Hepola, Liisa Isomaa, Mirva Lohiniva, Mirja Ylitalo, Leena Roiko, Pirjo Pyhäjärvi, Marianne Wagner-Prenner, Jouko Ylisuvanto, Pasi Kumpula, Pentti Niemelä ja Antti Savela ja valtionhallinnon harjoittelijoina mm. Mikko Pikkujämsä ja Kari Turtiainen. Lukuisa joukko Lapin korkeakoulun ja yliopiston oikeustieteen opiskelijoita seurasi oikeuden istuntoja. Annoin opiskelijoiden olla istuntosalissa läsnä myös päätösneuvottelujen aikana, ellei jutun laatu sitä estänyt.

Rovaniemen käräjäoikeuden henkilöstö käsitti 31.1.1995 laamannin, viisi käräjätuomaria, joista yksi ylimääräinen, kuusi notaaria, kaksi osastosihteeriä, 15 toimistosihteeriä, viisi toimistovirkailijaa, kolme haastemiestä ja vahtimestarin eli yhteensä 38 henkilöä.

Rovaniemen hovioikeus asetti 11.11.1994 ehdolle Rovaniemen hovioikeuden hovioikeudenneuvoksen virkaan minut ensimmäiselle, hovioikeudenneuvos Tyyne Revon toiselle ja hovioikeudenneuvos Simo Simolan kolmannelle ehdokassijalle. Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari nimitti minut 31.1.1995 Rovaniemen hovioikeuden hovioikeudenneuvoksen virkaan 1.2.1995 lukien.

Rovaniemen käräjäoikeus antoi minulle läksiäislahjaksi kuvataiteilija Reijo Raekallion maalauksen Tapahtuma käräjillä. Vasta vuosikymmenen kuluttua sain kuulla, että kansliahenkilöstö oli keskuudessaan käyttänyt minusta lempinimeä Mörkö.

Rovaniemen  hovioikeuden  hovioikeudenneuvoksena

Toimin hovioikeudessa osaston varapuheenjohtajana. Se merkitsi sitä, että toimin kokoonpanon puheenjohtajana asioita ratkaistaessa. Tuohon aikaan asiat ratkaistiin hovioikeudessa kirjallisen oikeudenkäyntiaineiston perusteella esittelystä. Oikeudenkäyntimenettely Suomen hovioikeuksissa oli periaatteiltaan samanlainen kuin se oli ollut Turun hovioikeuden perustamisesta vuodesta 1623 alkaen.

Hovioikeudet oli tosin 1.1.1979 voimaan tulleella oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 8 §:n säännöksellä velvoitettu toimittamaan suullinen käsittely silloin, kun oli kysymys alioikeuden rangaistusvaatimuksesta tekemän ratkaisun muuttamisesta näytön uudelleen arvioimisen perusteella. Mikäli oli kysymys vain sakosta taikka ellei suullinen käsittely, ottaen erityisesti huomioon rikosasian vastaajan oikeusturva, ollut ilmeisesti tarpeeton, sitä ei tarvinnut toimittaa. Kuvaavaa on, että hovioikeuksissa näitä suullisia käsittelyjä kutsuttiin pakkosuullisiksi. Laissa ei kielletty hovioikeuksia toimittamasta suullisia käsittelyjä milloin tahansa tarvittaessa. (OK 26:7)

Oikeusministeriön lainvalmisteluosasto oli 16.2.1995 asettanut työryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella hallituksen esitys oikeudenkäymiskaaren muutoksenhakua hovioikeuteen ja asian käsittelyä hovioikeudessa koskevien säännösten muuttamisesta. Työryhmän määräaika oli 31.5.1995.

Lainvalmisteluosasto päätti 24.5.1995 pidentää työryhmän määräaikaa 30.9.1995 asti ja samalla määräsi minut sekä hovioikeudenneuvos Olavi Snellmanin ja asianajaja Mika Ala-Uotilan työryhmän asiantuntijoiksi.

Muutoksenhakua hovioikeuteen ja asian käsittelyä hovioikeudessa koskevat säännökset (hovioikeusmenettely) uudistettiin vasta 1.5.1998 voimaan tulleella lailla oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta.

Uudet hovioikeuslaki ja -asetus olivat tulleet voimaan 1.5.1994. Niihin sisältyivät hovioikeuksien järjestysmuotoa, kuten hovioikeuksien tehtäviä ja organisaatiota koskevat säännökset. Hovioikeus jakautui osastoihin. Lailla perustettiin kuhunkin osastoon hovioikeudenlaamannin virka.

Hallituksen esityksen (HE 139/93) mukaan uudistuksen toteuttaminen merkitsi hovioikeudessa noudatettavasta kiinteään päivätyömäärään perustuvasta työmäärän mittaamisjärjestelmästä luopumista. Edellä mainittu järjestelmä oli joustamaton eikä sopinut tulosjohdettavaan virastoon. Siitä luopuminen ja uuden organisaation käyttöönottaminen lisäsivät mahdollisuuksia parantaa tuottavuutta.

Myös vireillä ollut hovioikeuksien oikeudenkäyntimenettelyn uudistus, joka, kuten sanottu, tuli voimaan vasta 1.5.1998, edellytti sisäisen organisaation ja työskentelytapojen muuttamista. Rovaniemen hovioikeuden työjärjestys, jossa määrättiin tarkemmin  työskentelyn järjestämisestä hovioikeudessa, oli tullut voimaan 2.5.1994.

Työjärjestyksen mukainen työskentely hovioikeudessa ei enää vastannut käräjäoikeuksissa toteutetun siviiliprosessiuudistuksen, tulevan hovioikeusmenettelyuudistuksen ja niiden myötä hovioikeudessa lisääntyneiden suullisten käsittelyjen edellyttämää juttujen käsittelytapaa. Juttujen joustava käsittely, työn tasapuolinen jakaantuminen sekä tulosmäärittely ja tulostavoitteet edellyttivät uusia työmenetelmiä kaavamaisten istuntoluetteloiden sekä juttujen pisteyttämisen (pensum) sijaan.

Sen vuoksi hovioikeuden presidentti Martti Leistén määräsi 12.10.1995 antamallaan päätöksellä työryhmän laatimaan suunnitelman hovioikeuden työmenetelmien kehittämiseksi jo toteutuneiden lainmuutosten ja tulevien hovioikeusmenettelyuudistuksen sekä rikosprosessiuudistuksen vaatimuksia vastaaviksi.

Työryhmän jäseniksi nimitettiin hovioikeudenneuvokset Markku Arponen ja Teuvo Peltoniemi sekä kansliapäällikkö Riitta Saarenpää ja viskaali Marianne Wagner-Prenner. Työryhmä valitsi minut puheenjohtajaksi ja kutsui viskaali Antti Savelan avustamaan työryhmän työskentelyä.

Työryhmä järjesti hovioikeudenneuvoksille, esittelijöille ja toimistohenkilökunnalle ideariihet työmenetelmien kehittämisestä. Työryhmän työn loppuvaiheessa henkilökunnalle järjestettiin arviontitilaisuus, jossa keskusteltiin työryhmän esittämistä malleista.

Työryhmä päätyi keskustelun jälkeen viiteen työmenetelmämalliin. Työryhmän mielestä uusien mallien kokeilu olisi aloitettava mahdollisimman pian. Näin olisi mahdollista saada kokemuksia mallien soveltuvuudesta käytäntöön silmälläpitäen tulevaa hovioikeusmenettelyuudistusta.

Uudistuksen voimaantullessa hovioikeudella tuli olla valmiudet vastaanottaa ja toteuttaa se. Uudistuksen merkittävyyden vuoksi mallien kokeiluun tulisi työryhmän mielestä liittää muutakin työyhteisön kehittämistä.

Vaihtoehdot työmenetelmiksi:

Malli 1 oli kuvaus käytössä olleesta lukujärjestysmallista, jossa osasto työskentelee hovioikeudenlaamannin laatiman istunto- ja esittelyvuorolistan mukaisesti. Työmäärää mitataan sivu- tai pisteluvulla (pensum). Tässä mallissa oli kaikki edellä todetut epäkohdat.

Malli 2 edellytti vähiten muutoksia entiseen työskentelyyn ja säilytti viikottaisen työmäärän mittaamiskontrollin. Jutut jaetaan entiseen tapaan esittelijöille. Esittelijä valmistelee jutun. Jutun valmistelusta vastaava jäsen määräytyy istuntoluettelon perusteella.

Mallissa 3 osasto muodostaa tiimin. Säännöllisin väliajoin pidettävissä palavereissa suunnitellaan seuraavan jakson työt ja jaetaan työtehtävät. Jutut jaetaan osastojen kesken. Osastolle jaetut jutut jaetaan edelleen jäsenille vuorojärjestyksessä tai muulla tavalla, joka turvaa sen, että tuomari juttuun määräytyy sattumalta.

Hovioikeudenlaamanni toimii osaston johtajana. Hän ja virassa vanhin hovioikeudenneuvos toimivat puheenjohtajina. Tämän vuoksi hovioikeudenlaamannille ei jaeta juttuja. Puheenjohtajana toimivalle (virassa vanhimmalle) hovioikeudenneuvokselle jaetaan juttuja 1/3 muille jäsenille jaetusta määrästä. Jäsen vastaa hänelle jaetussa jutussa valmistelusta ja muodostaa käsityksen

jutun laadusta käräjäoikeuden tuomion sekä valituksen ja vastauksen perusteella. Vastuu jutun jatkovalmistelusta voi asian laadun mukaan kuulua jäsenelle itselleen tai esittelijälle. Jäsenen on kummassakin tapauksessa itse hallittava juttu ja siinä esiintyvät ongelmat.

Mallissa 4 jutut jaetaan jäsenille kuten mallissa 3. Osaston palaverissa jaetaan esittelijät jäsenille. Hovioikeuden silloisilla vahvuuksilla kukin jäsen saisi käyttöönsä kaksi esittelijää.

Hovioikeudenlaamannille esittelijöitä ei annettaisi, koska hänelle ei jaeta juttuja. Puheenjohtajana pääsääntöisesti toimiva hovioikeudenneuvos saisi käyttöönsä yhden esittelijän.

Jäsen ja esittelijä muodostaisivat trion, joka huolehtisi jäsenelle jaettujen juttujen valmistelusta ja esittelystä. Jäsen vastaisi hänelle jaettujen juttujen asianmukaisesta ja joutuisasta käsittelemisestä sekä ohjaisi tarvittaessa esittelijän valmistelutyötä.

Mallissa 5 hovioikeudenlaamannin ja viiden jäsenen muodostama osasto jaetaan kahteen kiinteään kokoonpanoon. Kummmallekin kokoonpanolle jaetaan puolet osaston esittelijöistä. Kokoonpano ja sille jaetut esittelijät muodostavat tiimin.

Osastolle jaetut jutut jaetaan edelleen kokooonpanoille. Osaston sisällä olisi mahdollista suorittaa tarpeellista joustoa esimerkiksi erittäin laajojen juttujen käsittelyssä. Tätä kautta myös tiimin haavoittuvuus sairastumisten, lomien yms. vuoksi vähenisi.

Osaston tulostavoite jaetaan tiimien kesken. Tiimi vastaa omasta osuudestaan itsenäisesti. Se saa itse päättää tehtävien jaosta tiimin jäsenten kesken, juttujen jaosta ja valmistelusta, istuntojen pitämisestä jne. Keskeisenä ideana työskentelytavassa on tiimien itseohjautuvuus.

Työryhmän käsityksen mukaan luomalla tiimeihin (mallit 3-5) perustuva työskentelytapa saavutettaisiin useita etuja ”nykyiseen” verrattuna. Ensinnäkin joustavuus lisääntyisi.

Lukujärjestyksistä ja kiinteistä istuntopäivistä olisi mahdollista luopua. Jutut voitaisiin ratkaista sitä mukaa kuin niitä valmistuisi. Samoin työpanosta voitaisiin helposti suunnata niihin juttuihin, joissa sitä todella tarvittaisiin. Juttujen valmistelu olisi myös mahdollista saada toimivaksi. Tiimin sisällä olisi mahdollista toteuttaa pienimuotoista erikoistumista esittelijöiden kesken, joka edelleen lisäisi tehokkuutta. Työmääriä olisi helppo tasata.

Tiimimalleissa jäsenten ja esittelijäiden työmäärä määräytyisi hovioikeuden tulostavoitteen perusteella. Jokaisella olisi oma osuutensa ja oma vastuunsa hovioikeuden tulostavoitteen saavuttamisessa. Erillistä menetelmää esittelijöiden työmäärän mittaamiseksi ei tarvittaisi.

Työryhmä luovutti 15.1.1995 presidentti Leisténille toimeksiannon mukaan laaditun muistion työmenetelmien kehittämisestä Rovaniemen hovioikeudessa. Presidentti määräsi aloitettavaksi työmenetelmämallin 2 kokeilun 1.3.1996 molemmilla osastoilla koskien kaikkia kokoonpanoja. Presidentti määräsi samalla erään viskaalin 31.8.1996 mennessä suunnittelemaan menetelmän esittelijän työmäärän mittaamiseksi.

Silloin ajattelin mielessäni, että Martti Leistén  ei osoittanut johtajuutta valitessaan kaikkein vähiten muutoksia työmenetelmiin edellyttäneen mallin. Valittu malli 2 ei vastannut presidentin työryhmän työlle asettamia tavoitteita. Syytä valinnalle en tiennyt.

Kiitän Lapin käräjäoikeuden Rovaniemen kanslian toimistosihteeriä Sirpa Pahajokea hänen muistini tueksi osien III-VI kirjoittamisessa hyödyllisten asiakirjojen lähettämisestä.

(Jatkuu osassa VII)