Kirjoittanut lainsäädäntöneuvos Jukka Siro.

Lähtisitkö oikeuteen 3 000 euron riidassa? Entä jos kysymys olisi 1 000 eurosta?

Moni ei lähtisi, ainakaan jos menestys ei olisi taattu. Tutkimusten mukaan ihmiset ja yritykset ovat haluttomia viemään riitojaan tuomioistuimeen silloin, kun riidan kohteen arvo on enintään joitain tuhansia euroja.

Empimistä voi selittää se, että pienehköissä riidoissa oikeudenkäyntikuluriski nousee helposti riidan intressiä suuremmaksi. Oikeudenkäynti saatetaan myös ennakoida liian pitkäkestoiseksi tai vaivalloiseksi verrattuna kanteen nostamisesta saatavilla olevaan hyötyyn.

* * *

Pienten riitojen oikeudenkäyntikynnys on noussut oikeusministeriössä esille osana oikeuden saatavuutta koskevaa lainvalmistelua. Tammikuussa julkaistiin arviomuistio eli alustava selvitys niin sanotusta pienriitamenettelystä.

Pienriitamenettelyllä tarkoitetaan erityistä oikeudenkäyntimenettelyä pienehköille riita-asioille. Siinä oikeudenkäyntiä on kevennetty niin, että toimenpiteitä on vähemmän kuin riitaprosessissa tavallisesti. Oikeudenkäynti on myös helpompi niin, että asianosaiset selviävät siitä ilman avustajaa. Tuomarin materiaalinen prosessinjohto on aktiivista. Voittajan oikeutta saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan on rajoitettu. Pienriitamenettelyssä käsitellään ennen muuta rahaa koskevia juttuja, mutta sen piiriin voi kuulua myös muita asioita.

Tällaisesta niin sanotusta small claims -menettelystä on säädetty monessa valtiossa. Itse asiassa Suomi on yksi harvoista EU-maista, joista tällainen menettely puuttuu, jos lukuun ei oteta eurooppalaista vähäisiin vaatimuksiin sovellettavaa menettelyä. Tämä unionin oikeuteen perustuva menettely on tarkoitettu rajat ylittäviin riita-asioihin. Kansallisen pienriitamenettelyn puuttuminen on todennäköisesti yksi syy siihen, että Suomessa saatetaan tuomioistuimiin selvästi vähemmän riitaisia riita-asioita kuin muualla Euroopassa.

Pienriitamenettely ei ole uusi ajatus. Esimerkiksi Ruotsissa siitä säädettiin 50 vuotta sitten. Suomessa huoneenvuokra-asioita käsiteltiin vuoteen 2002 asti asunto-oikeuksissa, joissa noudatetussa menettelyssä oli samankaltaisia piirteitä kuin pienriitamenettelyssä.

Pienriitamenettely on ollut esillä myös oikeuspoliittisessa keskustelussa. Asian selvittämistä on puollettu sekä oikeudenhoidon selonteossa että oikeudenkäytön kehitystyöryhmän arviomuistiossa. Juristiliitto on tehnyt varsin yksityiskohtaisen ehdotuksen siitä, millaisena menettely tulisi omaksua Suomen oikeuteen. Aiheesta ovat viime aikoina kirjoittaneet ainakin Suomen Vuokranantajien päälakimies Tarik Ahsanullah ja emeritusprofessori Risto Koulu. Pienriitamenettely on noussut keskusteluun myös eduskunnassa asuntopoliittisen kehittämisohjelman ja oikeudenkäyntikulusääntelyn uudistamisen yhteydessä.

* * *

Pienriitamenettely saattaisi tehdä pienehkön riita-asian käsittelystä käräjäoikeudessa nykyistä halvempaa, helpompaa ja nopeampaa. Menettelyn ansiosta kanteen nostaminen voisi olla ihmisille ja yrityksille riitatilanteessa nykyistä realistisempi vaihtoehto. Oikeudenkäyntikynnyksen madaltuminen voisi parantaa oikeusturvaa sekä edistää lain ja sopimusten noudattamista.

Korkea prosessikynnys ei ole ongelma pelkästään riidan osapuolten näkökulmasta, vaan se on myös yhteiskunnallisesti merkittävä kysymys. Jos ihmiset ja yritykset eivät uskalla hakea oikeussuojaa tuomioistuimelta, luottamus tuomioistuinlaitokseen ja oikeusvaltioon voi heikentyä ja niiden legitimiteetti rapautua. Riita-asioiden vähälukuisuus haittaa korkeimman oikeuden mahdollisuuksia ratkaista vaikeita laintulkintakysymyksiä ennakkoratkaisuilla. Oikeussuojajärjestelmä, joka toimii pienissäkin asioissa, on tärkeä myös markkinoiden kannalta.

Oikeudenkäyntikynnyksen madaltumisen kääntöpuolena kanteita saatettaisiin nostaa myös tilanteissa, joissa oikeussuojan tarve on vähäinen. Kansainvälisesti asian käsittelyyn pienriitamenettelyssä liittyy kuitenkin yleensä jonkinlainen oikeudenkäyntikuluriski, mikä estänee vähäpätöisimpien juttujen saattamisen oikeuteen. Tästä huolimatta uudistuksen seurauksena olisi, että tuomioistuimet käsittelisivät keskimäärin aikaisempaa pienempiä riita-asioita.

Pienriitamenettelystä säätäminen edellyttäisi tuomioistuinten lisäresursointia, jotta pienriitojen käsittely ei olisi pois muilta, usein tärkeämmiltä asioilta. Muussa tapauksessa tuomioistuimet kuormittuisivat, ja nykyiselläänkin pitkät käsittelyajat pitenisivät entisestään. Vaikka pienriita-asiat eivät koskisi suuria rahamääriä, niiden käsittely voisi olla käräjätuomarin näkökulmasta työlästä, kun asianosaiset ajaisivat asiaansa usein itse.

* * *

Entä mitä seuraavaksi? Ei välttämättä mitään. Koska vaalikausi on lähenemässä loppuaan, ratkaisun tekeminen siitä, jatketaanko pienriitamenettelyn valmistelua, siirtyy seuraavalle hallitukselle.

Nyt julkaistu arviomuistio on vasta perusselvitys aiheesta, eikä se sisällä säädösehdotuksia. Ne valmistellaan erikseen, jos asiassa edetään. Säätäminen uudesta oikeudenkäyntimenettelystä edellyttäisi joka tapauksessa perusteellista lainvalmistelua.

Arviomuistio on nyt lausuntokierroksella. Lausuntopalvelu.fi-palvelussa kuka tahansa voi antaa lausunnon niin menettelyn yksityiskohdista kuin siitäkin, onko Suomessa ylipäätään tarvetta pienriitamenettelylle. Lausunnot ovat pohjana, kun jatkotoimista päätetään. Lausuntoaika päättyy 24. maaliskuuta.

Kirjoittaja työskentelee lainsäädäntöneuvoksena oikeusministeriössä. Hän on laatinut pienriitamenettelyä koskevan arviomuistion.