Kirjoittanut hovioikeuden presidentti Markku Arponen.

Itä-Suomen hovioikeuden viskaaleilla oli tapana kokoontua ravintola Kallan kabinettiin maailmaa parantamaan. Samalla keskusteltiin työn kehittämisestä. Keskustelujen tuloksena syntyi seuraava asiakirja.

Viskaalit lähettivät 28.3.1973 oikeusministerille kirjelmän, jossa he esittivät, että hovioikeuksien työn järkiperäistämiseksi ja tehostamiseksi olisi ensi tilassa ja jo ennen välttämätöntä suullisten käsittelyjen lisäämistä 1. luovuttava tarpeettomasta kertoelman kirjoittamisesta ottamalla käyttöön ns. liitepäätös ja 2.siirryttävä ratkaisemaan asiat samoin kuin lääninoikeuksissa sellaisessa kolmijäsenisessä kollegiossa, jossa yksi jäsenistä toimisi esittelijänä.

Kohdan 1 perustelut: Alioikeuksien ratkaisun ja asianosaisten alioikeudessa esittämien vaatimusten uudelleen kirjoittaminen merkitsi viskaaleille ja jäsenille usein täysin tarpeetonta lisätyötä, josta ei ollut jutun tutkinnan tai ratkaisun kannalta mitään hyötyä.  Päinvastoin saattoi lausumien muokkaaminen uudelleen tiettyihin kaavoihin aiheuttaa niiden muuntumista virheellisiksi. Suurimpana rasituksena hovioikeuden ratkaisuun kuulumattomat kirjoituskysymykset olivat juttujen joutuisuudelle.

Kohdan 2 perustelut: Viskaalien osallistuminen ratkaisuntekoon vastaisi paremmin koulutustarvetta muun muassa käräjätuomariksi pätevöitymisessä ja olisi ehkä omiaan tuomaan hovioikeuden ratkaisuihin kokemuksen lisäksi tuoretta yhteiskunnallista näkemystä. Koulutuksellisista syistä olisi vetojuttujen (riita-asioiden) esittely siirrettävä jäseniltä viskaaleille heti, koska oli mieletöntä, ettei esimerkiksi käräjätuomariksi siirtyvä viskaali ollut saanut hovioikeudessa koulutusta riitajuttujen ratkaisemisessa.

Viskaalit esittivät lopuksi hovioikeuden istuntojen aloittamista kello 9 silloisen kello 11 asemesta.

Kirjelmän allekirjoittivat Juha Kettunen, Kyösti Karttunen, Markku Arponen, Juha Voutilainen, Hannu Räsänen, Kari Kujanen, Kalle Parviainen, Mikko Päivinen, Eero Mattila, Kari Raulos, Juha Hyvärinen, Pekka Laitinen, Lauri Lehtimaja ja Jorma Lumiala.

 Jälkinäytös: Turun Sanomissa Aimo Oristo kirjoitti kolumnissaan seuraavan:

 ”Lukijat huomasivat lehdissä huhtikuun 12. päivänä Itä-Suomen hovioikeuden 14 viskaalin oikeusministerille osoittaman kirjelmän. Siinä käsiteltiin hovioikeuksien työskentelytapoja. Kirjelmä julkistettiin myös Yleisradiossa. Tottakai.

Suomen hovioikeuksien tuomarien yhdistys ry on lähettänyt oikaisunsa. Se totesi kirjelmän erityisesti istuntoaikaa koskevilta osiltaan osoittavan vain täydellistä asiantuntemattomuutta. Joten se siitä.

Mielenkiintoista on tuon 14 viskaalin palveluskirjelmän tausta. Olen saanut tietoja ehdottomalta asiantuntijalta. Mielenkiintoisia tietoja. Noista 14 viskaalista 8 on palvellut ko. hovioikeudessa vähemmän kuin vuoden. Se ei ole paljon. Runsaus selittyy siitä, että hovioikeuteen on äskettäin perustettu runsaasti uusia virkoja. Ne on täytetty nuorilla lakimiehillä. Ja edelleen kertovat tietoni, että useimmat näistä nuorista tulokkaista ovat oikeusministeri Matti Louekosken opiskelutovereita. Henkilökohtaisia kavereita. Joten tehtiin palvelus. Louekoski sai julkisuutta. Ja viskaalit odottavat vastapalvelusta. On jo tullutkin. Niin tekee toverikunta. Tilaustyötä. Häikäilemättömästi.”

Viskaalit osoittivat kirjelmän oikeusministerille, koska esitetyt muutokset edellyttivät hovioikeuksia koskevien säädösten muuttamista.

Lopputulos: hovioikeuksissa liitepäätöksen käyttö tuli mahdolliseksi 1975 ja vetojuttujen esittely siirrettiin jäseniltä esittelijöille 1976. Itä-Suomen hovioikeudessa ryhdyttiin presidentin määräyksestä aloittamaan istunnot 1976 klo 10 myös talvikautena. Kesällä istunnot oli aloitettu ainakin vuodesta 1974  klo 10.

---

Hovioikeuksien presidenttien neuvottelukokous pidettiin Itä-Suomen hovioikeudessa 16.1.1973. Hovioikeuksien presidenttien lisäksi kokoukseen osallistuivat oikeusministeriöstä oikeusministeri Matti Louekoski, kansliapäällikkö Kai Korte ja hallitusneuvos Heikki Jaatinen.

Olin 1973 alusta aloittanut hovioikeuden vt. sihteerinä vakinaisen sihteerin Matti Jalkasen toimiessa apujäsenenä jaostolla. (Hovioikeuksien sihteerien virat muutettiin kansliapäälliköiden viroiksi 1994.)

Ensimmäisiä virkatoimiani vt. sihteerinä oli osallistuminen presidenttien kokouksen järjestämiseen. Ohjeita sain presidentti Eero Mäkiseltä, mutta myös hallitusneuvos Jaatiselta, joka lähetti minulle postitse lapun ”Tahtonet huolehtia muutamasta jäljempänä mainitusta asiasta”.

Merkittävin ohje lapulla kuului: ”hoitanet ministerin vastaanoton ja huolehdi siitä, että ”viidakkorummut” saattavat tiedoksi kaikkien HO:sta olevan tervetulleita vastaanotolle klo 16-18 – siis A:sta Ö:hön.”

Oikeusministeri Louekosken vastaanotto pidettiin kokouspäivänä Hotelli Atlaksessa. Muistettavan vastaanotosta tekee se seikka, että ainakin Itä-Suomen hovioikeudessa tämä oli ensimmäinen kerta, kun myös hovioikeuden kansliahenkilökunta kutsuttiin vastaanotolle. He olivat paikalla runsaslukuisina, melkein kaikki kuten muukin henkilöstö.

Tarjoilu oli hyvää ja runsasta. Ministeri seurusteli vapaasti vieraittensa kanssa virka-asemaan katsomatta. Viskaalit tekivät sinunkauppoja kansliaväen kanssa.

Hallintosihteeri Henna Huhturi aloitti hovioikeudessa 1978. Hänen mukaansa vielä tuolloin moni kansliahenkilökunnasta muisteli innolla tätä oikeusministerin vastaanottoa.

---

Toimin Rovaniemen tuomiokunnan kihlakunnantuomarina 1981 – 1993 ja Rovaniemen käräjäoikeuden laamannina 1993 – 1995. Koko ajan istuin käräjillä sekä riita- että rikosjuttuja. Vuosikymmenien takaa tulee Rovaniemen käräjiltä mieleeni muutamia leikillisiä pikku juttuja. (Nämä sattumukset käräjillä on yhtä lukuun ottamatta julkaistu vuonna 2015 Markku Torkon toimittamassa Lapin kaskukirja II:ssa.)
*
Eräässä ilmoitusasiassa kuultavana ollut naishenkilö kertoi olevansa Shaahin prinsessa. Shaahin viholliset olivat ryöstäneet hänet Persiasta isänsä hovista. Enkelit olivat vapauttaneet hänet vankeudesta ja kuljettaneet hänet Posion Hyväniemelle, missä hän oli siitä pitäen asunut. Hänen yksityiskohtaisen kuvauksensa jälkeen itse asiakin tuli hoidetuksi.
*
Posion piirin nimismies syytti ns. rintamamiestalossa yksin asunutta miestä kotirauhan rikkomisesta. Syytetty oli häirinnyt naapuria soittamalla tälle puhelimella lukuisia kertoja myös öisin. Ennen istuntoa luin kansliassa syyteasiakirjat. Syytetty oli esitutkinnassa tunnustanut menetelleensä syytteessä kerrotulla tavalla. Syytetyn esitutkintakertomuksesta ei ilmennyt syytä häiriöpuhelujen soittamiseen. Ajattelin, että syytetyn henkilökohtainen kuuleminen selventäisi jotenkin erikoiselta vaikuttavaa asiaa. Sen vuoksi pyysin nimismiestä tuomaan syytetyn mukanaan Posiolta istuntoon Rovaniemelle. Istunnossa kysyin mieheltä, miksi hän oli häirinnyt naapuria soittamalla tälle öisin puhelimella. Mies kertoi, että naapurin lapset olivat usein mekastaneet hänen talonsa vintillä ja näyttäneet lampulla valoa alakertaan, missä mies oleskeli.
Suuntasin katseeni istuntosalin kattoon ja sanoin ihmetteleväni, miten valo näkyy katon läpi. Mies sanoi, että sitä hänkin ihmettelee. Arvelin miehen näkevän harhoja. Tähän mies sanoi, että sitten hänet saa viedä saunaa taakse ja ampua.
Lautakunnan kanssa yksimielisesti päätimme jättää syytetyn ymmärrystä vailla rangaistukseen tuomitsematta hänen syykseen luetusta kotirauhan häirinnästä.
Kutsuin nimismiehen ja syytetyn sisään ja julistin tuomion. Sanoin tuomitulle, että älkää enää soitelko naapurille häirintäsoittoja. Pyysin häntä odottamaan istuntopäivän päättymistä, jolloin hän pääsee nimismiehen kyydissä takaisin kotiinsa. Tämän jälkeen miehestä ei kuulunut mitään. Kerroin lautakunnalle, että en ilmoita ratkaisusta Lääkintöhallitukselle. Lain mukaan ilmoitus olisi ollut tehtävä, koska syytetty oli jätetty ilman mielentilatutkimusta ymmärrystä vailla rangaistukseen tuomitsematta. Lääkintöhallitus olisi ilmoituksen saatuaan päättänyt, mihin toimenpiteisiin miehen suhteen olisi ryhdyttävä. Ilmoituksen laiminlyöntiä, josta puheenjohtajan vastasin, perustelin sillä seikalla, että en halua miehelle lisää vaikeuksia elämässä. Lautamiehet hyväksyivät menettelyni.
*
Ennen todistajan kuulemista puheenjohtaja kehottaa todistajaa vannomaan todistajanvalan puheenjohtajan sanelun mukaan. Minä puheenjohtajana sanelen: ”Minä Matti Virtanen…”. Todistaja Virtanen toteaa iloisesti yllättyneenä: ”Meillä on sama nimi.”
*
Syytetty saapuu henkilökohtaisesti oikeuteen ja kehotuksen saatuaan istuu pöydän ääreen lakki päässä. Kehotan häntä ottamaan lakin päästä. Syytetty ei ota lakkia päästä, vaan kysyy: ”Mihin lakkiin se perustuu, että pittää ottaa lakki päästä?” Kerron sen perustuvan siihen ”lakkiin”, että minä puheenjohtajana määrään, miten istuntosalissa käyttäydytään. Syytetty ottaa lakin päästä. Asian käsittely voidaan aloittaa.
*
Aviomies ajaa vaimoaan vastaan avioerokannetta huorinteon perusteella. Haasteessa määrättynä päivänä puolisot saapuvat yhdessä istuntosaliin ja istuvat pyynnöstäni pöydän ääreen. Mies antaa pyynnöstäni minulle haasteen, jota ei ole annettu vaimolle tiedoksi. Kutsun istuntosaliin haastemiehen, joka antaa haasteen tiedoksi vaimolle. Näin asian käsittely päästään aloittamaan. Totean miehen uudistavan haastehakemuksen kanteeksi jutussa. Vaimo myöntää kanteen oikeaksi. Hän oli ollut yhdessä sisarensa kanssa Kreikassa lomalla ja siellä ihastunut kreikkalaiseen mieheen kohtalokkain seurauksin. Puolisoilla ei ole lapsia, joten avioero on miehen ainoa vaatimus.
Totean, että avioeroa ei voida vaimon tunnustuksen perusteella tuomita kuulematta vaimon sisarta todistajana. Sisar asuu muualla Pohjois-Suomessa eikä ole paikalla. Asia on lykättävä sisaren kuulemiseksi. Aistin, että puolisoiden välit eivät ole vihamieliset, vaan pikemminkin surulliset. Minulle tulee mieleen
ajatus, että mies vaatii avioeroa sen vuoksi, että laki tässä tapauksessa niin vaatii. Selostan, ettei puolisoiden tarvitse tapahtuneesta huolimatta erota, jos he edelleen rakastavat toisiaan ja jos mies voi antaa vaimolleen anteeksi.
Määrään asialle jatkokäsittelypäivän ja kehotan puolisoita tulemaan paikalle yhdessä vaimon sisaren kanssa, jos he haluavat jatkaa asian käsittelyä. Totean, että jos he sopivat avioliittonsa jatkamisesta, heidän ei tarvitse tulla paikalle. Asian käsittely jää siinä tapauksessa sillensä. Tästä ei ole heille mitään seuraamuksia.
Määrättynä jatkokäsittelypäivänä puolisot eivät tulleet oikeuteen, joten asia jäi sillensä.

Artikkelikuva: Tuusulan kihlakunnanoikeus 6.11.1964, Kuva: Kerminen, Väinö Johannes