Blogit

Kohtuullinen asianajopalkkio valtion varoista

Kirjoittanut asianajaja, työelämäprofessori Markku Fredman.

Tämänpäiväisessä korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2024:37 oli kyse eurooppalaiseen pidätysmääräykseen perustuvasta luovutusasiasta, tarkemmin sanottuna luovutettavaksi pyydetyn avustajana toimineelle juristille maksettavasta palkkiosta.

Korkein oikeus katsoi, että vaikka oikeusavun palkkioasetuksessa todetaan, että sitä sovellettaisiin myös ko. kaltaisissa luovutusasioissa, ei siitä ole laissa säädetty. Palkkioasetus on annettu oikeusapulaissa olevalla asetuksenantovaltuudella. Korkein oikeus totesi:

7. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin nojalla on annettu valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista (290/2008, palkkioperusteasetus). Palkkioperusteasetuksen 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa on säädetty, että asetuksen mukaan määrätään palkkio ja kulukorvaus puolustajalle ja asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle, joka on määrätty oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 tai 1 a §:n taikka rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain 20 §:n nojalla. Vastaava säännös on sisältynyt jo aikaisemman oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (389/2002) 1 §:n 1 momentin 2 kohtaan (31/2004). Tuntipalkkion määrä on palkkioperusteasetuksen 6 §:n mukaan 110 euroa.
8. Palkkioperusteasetuksen 1 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltamisalasäännöksen mukaan EU-luovuttamislain perusteella määrätyn puolustajan palkkio ja kulukorvaus määräytyvät asetuksessa säädetyn mukaisesti. Korkein oikeus toteaa, että säännöksestä sen sanamuodon mukaan tulkittuna seuraisi, että EU-luovuttamislain perusteella määrätylle puolustajalle maksettavan tuntipalkkion suuruus määräytyisi samalla tavalla kuin rikosoikeudenkäyntilain nojalla määrätylle puolustajalle. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan saman luvun mukaan määrätylle puolustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkiosta ja korvauksista.
9. Toisin kuin rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 10 §:n 1 momenttiin, EU-luovuttamislain 20 §:n 2 momenttiin tai muihinkaan EU-luovuttamislain säännöksiin ei sisälly viittausta avustajan palkkiota ja kulukorvausta koskevaan oikeusapulain 17 §:ään, jonka nojalla palkkioperusteasetus on annettu. Vaikka EU-luovuttamislain 72 §:n mukaan asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta, puolustajan palkkiota koskevassa sääntelyssä ei myöskään voida katsoa olevan kysymys EU-luovuttamislain täytäntöönpanon kannalta välttämättömistä säännöksistä. Palkkioperusteasetuksen johtolauseessa ei myöskään ole asetuksenantovaltuutena mainittu EU-luovuttamislain 72 §:ää, eikä palkkioperusteasetusta näin ollen voida pitää EU-luovuttamislain 72 §:ssä tarkoitettuna asetuksena.
– – –
11. Perustuslain 107 §:n mukaan jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei saa soveltaa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa. Korkein oikeus on edellä katsonut, että palkkioperusteasetukseen on otettu EU-luovuttamislain nojalla määrätyn puolustajan palkkiota koskien sääntelyä ilman tätä koskevaa EU-luovuttamislain viittaussäännöstä tai EU-luovuttamislain mukaista asetuksenantovaltuutta. Lisäksi palkkioperusteasetuksen soveltamisalasäännös ja sen myötä asetuksen muutkin säännökset ovat johtaneet sisällöltään EU-luovuttamislain puolustajan palkkiota koskevan 20 §:n 2 momentin sanamuodon ja tarkoituksen vastaiseen lopputulokseen. Palkkioperusteasetuksen soveltamisalasäännös ja sääntely muutoinkin on näin ollen ristiriidassa EU-luovuttamislain kanssa. Näistä syistä palkkioperusteasetuksen 1 §:n 1 momentin 2 kohdan soveltamisalasäännös ja sen myötä muutkin säännökset EU-luovuttamislain nojalla määrätyn puolustajan palkkiosta on perustuslain 107 §:n nojalla jätettävä tässä asiassa soveltamatta.

– –  –

Korkein oikeus päätyi siten siihen, ettei olemassa lakia alempaa tarkentavaa säännöstä siitä mikä on sen kohtuullisen palkkion suuruus, joka luovutusasioissa tulee avustajalle maksaa. Tältä osin korkein oikeus kirjoitti seuraavaa.

12. Asiassa on seuraavaksi arvioitava, mitä on tässä asiassa pidettävä EU-luovuttamislain 20 §:n 2 momentin mukaisena puolustajan kohtuullisena palkkiona. Korkein oikeus toteaa, että palkkion tulee vastata puolustajan työn vaativuutta ja työmäärää sekä tuntiveloituksen että hyvitettävän tuntimäärän osalta.
13. Kohtuullisen palkkion määrää arvioitaessa on toisaalta otettava huomioon, että EU-luovuttamislain mukaisissa asioissa tutkittavana ovat pelkästään rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen edellytykset. Kyseisten asioiden käsittely vastaa monilta osin pakkokeinoasioita. Näin ollen ei voida pitää perusteltuna sitä, että puolustajan tuntipalkkion määrä EU-luovuttamislain mukaisissa asioissa poikkeaisi huomattavasti siitä, mikä on palkkioperusteasetuksen mukainen tavanomainen tuntipalkkio rikosoikeudenkäyntilain nojalla määrätylle puolustajalle. Muutoinkaan ei voida pitää perusteltuna, että valtion varoista maksettavan puolustajan palkkion kohtuullista määrää arvioitaisiin olennaisesti eri perustein riippuen siitä, minkä lain perusteella arvio tulee tehtäväksi. Puolustajana toimimista EU-luovuttamislain mukaisessa asiassa ei myöskään voida suoraan rinnastaa ratkaisussa KKO 2018:69 käsiteltyyn alaikäisen asianomistajan edunvalvojana toimimiseen.
14. Tässä tapauksessa kysymys on ollut laadultaan ja laajuudeltaan tavanomaisesta poikkeavasta luovuttamisasiasta. Asiaa on käsitelty käräjäoikeudessa neljässä eri istunnossa, ja syyttäjä on useita kertoja hankkinut pidätysmääräystä koskevaa lisäselvitystä Puolasta. Syyttäjä on katsonut, että kohtuullinen tuntiveloitus asiassa on enintään 150 euroa.
15. Korkein oikeus katsoo johtopäätöksenään, että 150 euron tuntipalkkiota voidaan pitää asian laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullisena. Toimenpiteisiin käytetyn tuntimäärän osalta käräjäoikeuden ratkaisuun ei ole haettu muutosta.

Korkeimman oikeuden kohtuullisena pitämä 150 €/h on yli 36 % suurempi kuin palkkioasetuksen mukainen 110 €/h.

Kuten edellisestä sitaatista on luettavissa, korkein oikeus on jo aiemmin ottanut kantaa kohtuulliseen palkkioon alaikäisen asianomistajan edunvalvojana toimimiseen ratkaisussa KKO 2018:69.

Tuossa ratkaisussa korkein oikeus äänesti. Enemmistön näkemys kuului seuraavasti:

8. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 a §:n nojalla asianomistajalle voidaan määrätä lainkohdassa yksilöidyissä rikosasioissa oikeudenkäyntiavustaja esitutkintaa varten ja myös oikeudenkäyntiin, mikäli asianomistajalla on asiassa vaatimuksia. Sanotun lain 2 luvun 10 §:n mukaan asianomistajan oikeudenkäyntiavustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan palkkioista ja korvauksista. Esitutkintalain nojalla määrätyn edunvalvojan kohdalla tällaista sääntelyä ei ole, vaan niin kuin edellä kohdassa 7 on todettu, tarkoitus on ollut, että hänelle määrättävä palkkio määräytyy holhoustoimesta annetun lain 44 §:stä ilmenevien periaatteiden mukaisesti. Palkkio ei siten määräydy oikeusapulain tai sen nojalla vahvistetun oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen eikä siten myöskään asetuksen 6 §:stä ilmenevän tuntipalkkion perusteella.
9. Esitutkintalain mukaisen edunvalvojan palkkio on siis yksittäistapauksessa määrättävä holhoustoimesta annetun lain 44 §:n 2 momentissa todetuin tavoin siten, että se on tehtävän laatu ja laajuus huomioon ottaen kohtuullinen. Korkein oikeus toteaa, että tehtävän laatu tarkoittaa sen vaativuutta. Tehtävän laajuuden arvioinnissa on puolestaan merkitystä sen hoitamiseksi vaadituilla tarpeellisilla toimenpiteillä. Palkkion tulee sekä tuntikohtaisesti veloitettavan määrän että vaaditun tuntimäärän osalta vastata kulloisenkin toimenpiteen vaatiman työn laatua ja määrää. Kohtuullisuutta arvioitaessa merkitystä on myös sillä, mikä on vastaavanlaisissa asioissa yleensä veloitettava määrä.
10. Tässä tapauksessa kysymys on ollut laadultaan varsin yksinkertaisesta ja selväpiirteisestä rikosasiasta. Hovioikeudessa on ollut kysymys enää rangaistuksen määräämisestä ja asia on siellä ratkaistu kirjallisessa menettelyssä. Siltä osin kuin hovioikeus on hyväksynyt toimenpiteisiin käytetyn työmäärän yhteensä 2,40 tuntia vaatimuksen mukaisesti, päätökseen ei ole haettu muutosta. A:n käyttämä tuntiveloitus on ollut 220 euroa tunnilta. Korkein oikeus katsoo, että A:n edunvalvojana vaatiman palkkion tuntiveloitus on ollut asian laatu ja laajuus sekä asianajajien tuomioistuimessa käsiteltävissä asioissa yleensä käyttämä laskutus huomioon ottaen kohtuullinen.

Vähemmistöön jäänyt oikeusneuvos Koponen kirjoitti eriävään mielipiteeseensä seuraavaa:

Esitutkintalain nojalla määrätyn edunvalvojan palkkiota ei ole lainsäädännössä sidottu oikeusavun palkkioperusteisiin. Hovioikeuden toteamin tavoin kysymys on kuitenkin tosiasiallisesti oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain nojalla oikeudenkäyntiavustajan asianomistajalle määräämisen kanssa hyvin yhdenmukaisesta tilanteesta. Edellytykset määräykselle ovat lainkohdissa osaksi päällekkäiset. Intressikonfliktitilanteessa voi olla sattumanvaraista kumman lain mukaista menettelyä asiassa on sovellettu eikä palkkion moninkertaistuminen esitutkintalain mukaisissa määräyksissä ole perusteltua eikä johdonmukaista. Yhtenä seikkana palkkion määrää koskevassa harkinnassa on otettava huomioon tehtävän rinnasteisuus oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain nojalla määrättyyn avustajaan.
Näillä perusteilla katson oikeaksi tuntikohtaisen palkkion määräksi 160 euroa, jolloin A:lle maksettavan palkkion korotus on 120 euroa ja tätä vastaava arvonlisäveron määrä.

Todettakoon, että inflaatio on vuoden 2018 jälkeen ollut yhteensä noin 20 %.

Korkein oikeus on myöntänyt tämän kirjoittajalle valitusluvan asiassa, jossa oli kyse vakavassa rikosasiassa puolustajalle maksettavasta palkkiosta. Palkkio kuuluu palkkioasetuksen soveltamisalaan ja valituksessa olen katsonut, ettei asetus ei johda enää lain tarkoittamaan kohtuulliseen palkkioon kun asetuksen mukaista palkkiota ei ole nostettu yli kymmeneen vuoteen. Asetus tulisi jättää perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta. Tuo valitus on edelleen ratkaisematta.

Tällä hetkellä tilanne on siis se, että korkein oikeus pitää kohtuullisena palkkiona asianomistajan edunvalvojan sijaisen tehtävästä 220 euroa tunnilta, luovutusasiassa kohtuullinen palkkio on siis tämänpäiväisen ratkaisun mukaan 150 euroa tunnilta. Vuodesta 2014 alkaen palkkioasetuksen mukainen yleisesti noudatettu ”kohtuullinen palkkio” on ollut 110 euroa tunnilta.

Lain mukaan myös konkurssipesän julkisselvittäjälle maksetaan ”kohtuullinen palkkio”. Konkurssiasiamiehen päätöksen mukaan konkurssipesän julkisselvityksestä on maksettu palkkiota 1.10.2022 alkaen seuraavasti:

  • Julkisselvittäjä / toimiston kokenut lakimies 200 eur/h (alv 0)
  • Avustava lakimies enintään 170 eur/h (alv 0)
  • Vaativa assistenttityö enintään 100 eur/h (alv 0)

Nähtäväksi jää kuinka monelle eri tasolle valtion varoista maksettava ”kohtuullinen palkkio” asianajotyöstä voi asettua.

On ymmärrettävää, että konkurssiasiamiehen on pidettävä julkisselvitysten osalta yllä sellaista palkkiotasoa, jolla saadaan päteviä ja eettisesti moitteettomia pesänhoitajia varattomilta vaikuttaviin konkurssipesiin. Saman logiikan toivoisi soveltuvan myös siinä, että saadaan lasten huoltoon ja huostaanottoihin taikka rikosasian osapuolten avustajiksi ammattitaitoiset juristit.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top