Kirjoittanut käräjätuomari, osastonjohtaja Petteri Plosila

Korkein oikeus antoi 15.10.2021 vangitsemista koskevan ennakkopäätöksen KKO:2021:75. Tapauksessa oli kyse siitä, että syyttäjä oli vangitsemisasiaa käräjäoikeudessa uudelleen käsiteltäessä vaatinut, että A määrätään pidettäväksi edelleen vangittuna seitsemästä rikoksesta epäiltynä. Syyttäjä oli perustellut vaatimustaan jatkamis-, karttamis- ja sotkemisvaaralla. Käräjäoikeus katsoi, että mikään näistä vangittuna pitämisen erityisistä edellytyksistä ei täyttynyt viiden epäillyn rikoksen osalta. Kahden epäillyn rikoksen osalta käräjäoikeus määräsi A:n pidettäväksi edelleen vangittuna sotkemisvaaran perusteella. Syyttäjä kanteli hovioikeuteen väittäen, että jatkamis- ja karttamisvaara olivat kaikkien seitsemän epäillyn rikoksen osalta käsillä.

Ennakkopäätöksessä korkein oikeus otti kantaa siihen, oliko syyttäjällä ollut oikeus hakea kantelemalla muutosta käräjäoikeuden päätökseen.

Tapauksessa myös vangittu A oli kannellut asiassa hovioikeuteen ja vaatinut vapaaksi päästämistään. Hovioikeus oli hylännyt hänen kantelunsa, eikä Korkein oikeus ole myöntänyt hänelle tältä osin valituslupaa. Syyttäjä oli hovioikeudessa A:n kanteluun antamassaan vastauksessa esittänyt väitteen karttamis- ja jatkamisvaaran olemassaolosta. Korkein oikeus totesi selvyyden vuoksi (kohta 12), että nämä perusteet olivat siten tulleet hovioikeuden tutkittavaksi syyttäjän kantelusta riippumatta.

Sovellettavat säännökset

Pakkokeinolain 3 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen, joka käsittelee syytteen, on vangitun pyynnöstä otettava vangitsemisasia uudelleen käsiteltäväksi.

Saman luvun 17 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on määrättävä vangittu päästettäväksi heti vapaaksi, jos edellytyksiä vangittuna pitämiseen ei enää ole 15 §:ssä tarkoitetun vangitsemisasian uudelleen käsittelyn taikka tuomion tai pääkäsittelyssä esiin tulleiden seikkojen perusteella.

Muutoksenhausta säädetään saman luvun 19 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan vangitsemisasiassa annettuun päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa kannella päätöksestä, jolla vangitsemisvaatimus on hylätty taikka vangittu määrätty päästettäväksi vapaaksi tai määrätty tutkinta-arestiin.

Aikaisemman lain mukaan vain vangitulla oli oikeus kannella päätöksestä, jolla hänet oli vangittu tai määrätty pidettäväksi edelleen vangittuna.

Oikeuskäytännöstä

Oikeuskäytännössä rikoksesta epäillyllä tai tuomitulla on katsottu olevan eräissä tilanteissa oikeus hakea muutosta ilman nimenomaista säännöstä (KKO 2020:66, KKO 2010:64). Muutoksenhakuoikeutta on pidetty tärkeänä pakkokeinojen oikeusturva- ja valvontajärjestelmän kannalta (KKO 2020:66, kohta 14). Oikeusturvanäkökohdat eivät ole yhtä painavia tilanteessa, jossa muutosta hakee syyttäjä. Vanhemmassa oikeuskäytännössä on suhtauduttu torjuvasti syyttäjän muutoksenhakuoikeuteen ilman nimenomaista säännöstä (KKO 2000:115).

Korkeimman oikeuden arvioinnista

Korkeimman oikeuden mukaan asiassa ei ollut kysymys tilanteesta, jossa muutoksenhakuoikeudesta ei olisi lainkaan säädetty, vaan kyse oli muutoksenhakuoikeutta määrittävän säännöksen tulkinnasta (kohta 9).

Korkein oikeus totesi ratkaisussaan (kohta 6), että väite vangitsemisen erityisen edellytyksen olemassaolosta ei ole vangitsemisvaatimus vaan vangitsemisvaatimuksen tai vangittuna pitämistä koskevan vaatimuksen peruste. Pääsääntö on, että pelkästään ratkaisun perusteluihin ei ole oikeutta hakea muutosta. Samoin korkein oikeus totesi (kohta 7), että pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n 1 momentissa on tyhjentävästi lueteltu tilanteet, joissa muutosta voi pääsäännöstä poiketen hakea kantelulla. Säännöksen mukaisesti pidättämiseen oikeutetun virkamiehen muutoksenhakuoikeuden kannalta ratkaisevaa on se, onko päätöksessä hylätty vangitsemisvaatimus taikka määrätty vangittu päästettäväksi vapaaksi tai tutkinta-arestiin.

Käräjäoikeus oli katsonut, että A:n vangittuna pitämiselle ei ole ollut kaikkia niitä perusteita, joihin syyttäjä oli tätä koskevan vaatimuksensa tueksi vedonnut. Korkeimman oikeuden mukaan (kohta 8) tämä ei ole kuitenkaan merkinnyt sitä, että syyttäjän vangitsemisvaatimus olisi hylätty. Käräjäoikeus ei myöskään ollut määrännyt A:ta päästettäväksi vapaaksi tai tutkinta-arestiin. Näin ollen syyttäjällä ei ollut pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n 1 momentin mukaan oikeutta kannella käräjäoikeuden päätöksestä.

Lopuksi

Ratkaisussa sovellettavana oleva pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n 1 momentin säännös on sanamuodoltaan yksiselitteinen, eikä syyttäjän hakiessa muutosta mikään säännöksen tarkoitukseen tai oikeusturvasyihin liittyvä seikka puolla säännöksen sanamuodon mukaisesta tulkinnasta poikkeamista. Mielestäni on selvää, että kun käräjäoikeus ei ollut hylännyt vangitsemisvaatimusta eikä määrännyt A:ta päästettäväksi vapaaksi, syyttäjällä ei ole ollut oikeutta hakea päätökseen muutosta.

Mielenkiintoisempi on se ratkaisussa esiin tuotu näkökohta, että kun syyttäjä on A:n kanteluun antamassa vastauksessaan esittänyt väitteen karttamis- ja jatkamisvaaran olemassaolosta, olisivat nämä perusteet tulleet hovioikeuden tutkittavaksi syyttäjän kantelusta riippumatta. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että kantelussa voidaan vedota myös vangitsemispäätöksen jälkeen tapahtuneeseen olosuhteiden muutokseen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että vangitsemista vaatinut virkamies voi toisaalta vedota myös sellaiseen olosuhteissa tapahtuneeseen muutokseen, joka puhuu vangitsemisen puolesta esimerkiksi vangitun pakoyritykseen (Fredman ym.: Esitutkinta ja pakkokeinot 2020, s. 840).

Tältä osin nyt kysymyksessä oleva ennakkopäätös vahvistaa sitä tulkintaa, että pakkokeinoasioiden ratkaisut eivät saa oikeusvoimaa ja vangitsemisen perusteita voidaan arvioida joka kerta uudelleen myös siltä osin, kun niitä on aikaisemmalla päätöksellä joltain osin hylätty. Esimerkiksi käräjäoikeustasolla tämä voisi tarkoittaa sitä, että aikaisemmassa vangitsemiskäsittelyssä käräjäoikeus on vanginnut epäillyn jatkamis- ja sotkemisvaaralla ja uudelleen käsittelyssä erityisenä edellytyksenä voi lisäksi tulla karttamisvaara, mikäli olosuhteet ovat muuttuneet.