Kirjoittanut professori Jyrki Virolainen.
Ennen alioikeusuudistusta ja 1990 -luvulla toteutuneita menettelyuudistuksia alioikeuden oikeudenkäynti perustui niin sanottuun suullis-pöytäkirjalliseen menettelyyn, juttujen toistuviin lykkäyksiin ja käsittelyn pikkutarkkaan pöytäkirjaamiseen. Menettelyssä ei toteutunut suullisuus, välittömyys eikä keskitys. Valmistavaa käsittelyä ei ollut, vaan oikeudenkäynti aloitettiin suoraan pääkäsittelystä; lykkäysten takia puheenjohtaja saattoi usein vaihtua. Tuomarin aineelliseen prosessinjohtoon ei kiinnitetty riittävää huomiota. Tuomion perustelut olivat yleensä niukkoja, käsittelyn ja todistelun tarkkaa pöytäkirjaamista pidettiin perustelujen laatimista tärkeämpänä tehtävänä. Todistelun välittömyys ei toteutunut, sillä lykätyissä jutuissa todistelua esitettiin ja otettiin vastaan useassa eri istunnossa.
Pitkään valmisteilla ollut alioikeusuudistus viipyi viipymistään eikä tuomarikunnalla tuntunut olevan kiinnostusta oikeudenkäyntimenettelyn oma-aloitteiseen kehittämiseen. Kirjoitin artikkelin ”Tuomioistuin oikeudenkäyntimenettelyn kehittäjänä”, joka julkaistiin Defensor Legis -lehden numerossa 1-2/1989 s. 56-77. Siinä samoin kuin eräissä muissakin kirjoituksissa käsittelin keinoja, joiden avulla tuomarit voisivat kehittää menettelyä jo ennen OK:n asianomaisten säännösten muuttamista.
Ikaalisten tuomiokunnassa pyrittiin 1980 -luvun loppupuolella ottamaan käyttöön joitakin menettelyuudistukseen kuuluvia asioita. Tuomiokunnan kihlakunnantuomarina kehotin puheenjohtajia menettelyn suullisuuden, välittömyyden ja keskityksen lisäämiseen, liiallisten oikeudenkäyntikirjelmien torjumiseen ja lykkäysten välttämiseen. Riita-asioissa otettiin käyttöön eräitä valmistelua tarkoittavia keinoja.
Laadin muistion asioista, joiden avulla etenkin riita-asian oikeudenkäyntiä voitiin kehittää tulossa olevan uudistuksen suuntaviivojen mukaisesti. Lähetin muistion myös eräille muille alioikeuksille ja esittelin sen pääkohtia OM:n alioikeustuomareille järjestämissä prosessinjohtoseminaareissa. Ohjeet herättivät jonkin verran huomiota myös lehdistössä, esimerkiksi Aamulehdessä ja Etelä-Suomen Sanomissa kirjoitettiin ”Ikaalisten mallista”.
———-
Lopetin kihlakunnantuomarina 31.7.1990 ja aloitin seuraavana päivänä työn Lapin yliopiston lainkäytön professorina. Olin hoitanut kyseistä professorin virkaa vt:nä jo syyskuusta 1986 lähtien, josta ajasta kolme vuotta kihlakunnantuomarin virkani ohella. Lopetin proffan hommat täytettyäni 68 vuotta 2011. Tuon runsaan 20 vuoden aikana olen julkaissut mm. kirjat Alioikeusuudistus I (4. painos 1993), Lainkäyttö (1995), Rikosprosessioikeus I (1998), sekä yhdessä oppilaani Petri Martikaisen kanssa kirjat Pro & contra (2003) ja Tuomion perusteleminen (2010) sekä runsaasti prosessioikeutta käsitteleviä artikkeleja. Kirjan Materiaalinen prosessinjohto julkaisin jo 1988. Siitä on muuten parhaillaan työn alla erään toisen kirjoittajan kanssa täydellisesti uudistetun toisen painoksen laatiminen.
Kirjoissa ja artikkeleissa olen käsitellyt oikeudenkäyntiä vaivaavia epäkohtia ja pohtinut keinoja, joilla menettelyä voidaan parantaa. Käytännön oikeudenkäynneissä on puutteita ja epäkohtia edelleen paljon, joten kehittämistyötä tarvitaan. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan viime vuonna julkaisemaan kokoomateokseen ”Sata vuotta prosessioikeutta”, kirjoitin artikkelin otsikolla ”Puoli vuosisataa kriittistä prosessioikeutta tuomarina, tutkijana ja blogistina”.
Niin, olinkin aivan unohtaa, että olen vuodesta 2008 lähtien julkaissut blogia, jonka nimi on vaihtunut – nyt sen nimenä on Rule of law -blogi – jossa olen julkaissut noin 1 400 blogikirjoitusta, joita useimmat ovat käsitelleet juuri prosessioikeutta. Blogijuttuni eivät ole mitään ”yleistä höpinää”, vaan täyttää asiaa siinä missä lainopilliset artikkelitkin; joihinkin niistä on viitattu viitattu jopa väitöskirjoissa. Kannattaa käydä lukemassa.
PS Nyt olen myös innokas twitteristi!
Artikkelikuva: Kihlakunnanoikeus Juuan kunnanhuoneella. Ville Tuhkanen 1907.