Julia Korkman: Arviointi etänä, videolta vai läheltä – oikeuspsykologinen näkökulma (diat 4.10.2021)
1 ajatus aiheesta “Julia Korkman: Arviointi etänä, videolta vai läheltä – oikeuspsykologinen näkökulma (diat 4.10.2021)”
Jurkka Jämsä
Olisi mielenkiintoista kuulla syitä tai näkemyksiä siitä, minkä vuoksi valehtelun arviointia pidetään jonkin verran hankalampana etäyhteyden välityksellä – ja saavatko nämä näkemykset tukea tutkimustiedosta. Tämä varmaankin edellyttäisi haastatteluja. Nyt voidaan vain arvailla, liittyvätkö syyt esimerkiksi katsekontaktin puuttumiseen, vaikeuteen arvioida henkilöiden vuorovaikutusta, erilaisiin mikroilmeisiin tai -eleisiin vai esimerkiksi siihen, että etäyhteyden välityksellä koetaan vähemmän julkisessa oikeudenkäyntitilaisuudessa läsnä olevaa painetta puhua totta. Oikeuspsykologisen tiedon valossa valehtelun havaitseminen on ylipäätään erittäin vaikeaa. Eräs arkipsykologinen näkökulma on sekin, että henkilöt saatavat joskus jälkikäteen haluta uskoa toimineensa tietyllä tavalla, vaikka tämä ei olisi totta. Toisin sanoen kuultava voi puhua omakohtaisena totuutenaan jotain sellaista, joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa, ja tällöin kerronnan tapa tai eleet eivät ole kovinkaan paljastavia.
Entä lieneekö oikeuspsykologian valossa sillä merkitystä, tarkastellaanko reaaliaikaista videoyhteyttä vai tallennetta? Ensin mainitussa tilanteessa tuomarilla on kylläkin mahdollisuus esittää kysymyksiä, mutta toisaalta keskittyminen saattaa kohdistua enemmän omien muistiinpanojen kirjoittamiseen kuin sellaisiin yksityiskohtiin, joilla voi olla merkitystä uskottavuutta arvioitaessa. Sen sijaan tallenne on voitu litteroida ja sitä voidaan kelailla edestakaisin tai vaikka hidastaa joidenkin yksityiskohtien tarkistamiseksi. Tuore tallenne on selvistä syistä myös usein luotettavampi kuin virtuaalisesti annettu kertomus oikeudenkäynnissä.
Sellaisia prosessualisteja, joiden mielestä kuulusteluja olisi videoitava olennaisesti useammin, riittäisi varmasti kuoroksi asti. Myös lainsäätäjä on jo 1980-luvulla lähtenyt siitä, että tallentaminen parantaisi kuulustelujen laatua ja kuultavien oikeusturvaa sekä vapauttaisi myös kuulustelijan keskittymään enemmän kuulustelun kulkuun (jopa kuulustelutaktiikkaan?). Nykytekniikalla kuulustelut pitäisi nauhoittaa lähtökohtaisesti aina.
Käytämme tällä verkkosivuilla evästeitä varmistaaksemme, että tarjoamme sinulle parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Saat lisätietoja evästeistä lukemalla tietosuojaselosteemme.OKVain toiminnalliset evästeetTietosuojaseloste
1 ajatus aiheesta “Julia Korkman: Arviointi etänä, videolta vai läheltä – oikeuspsykologinen näkökulma (diat 4.10.2021)”
Olisi mielenkiintoista kuulla syitä tai näkemyksiä siitä, minkä vuoksi valehtelun arviointia pidetään jonkin verran hankalampana etäyhteyden välityksellä – ja saavatko nämä näkemykset tukea tutkimustiedosta. Tämä varmaankin edellyttäisi haastatteluja. Nyt voidaan vain arvailla, liittyvätkö syyt esimerkiksi katsekontaktin puuttumiseen, vaikeuteen arvioida henkilöiden vuorovaikutusta, erilaisiin mikroilmeisiin tai -eleisiin vai esimerkiksi siihen, että etäyhteyden välityksellä koetaan vähemmän julkisessa oikeudenkäyntitilaisuudessa läsnä olevaa painetta puhua totta. Oikeuspsykologisen tiedon valossa valehtelun havaitseminen on ylipäätään erittäin vaikeaa. Eräs arkipsykologinen näkökulma on sekin, että henkilöt saatavat joskus jälkikäteen haluta uskoa toimineensa tietyllä tavalla, vaikka tämä ei olisi totta. Toisin sanoen kuultava voi puhua omakohtaisena totuutenaan jotain sellaista, joka ei kuitenkaan pidä paikkaansa, ja tällöin kerronnan tapa tai eleet eivät ole kovinkaan paljastavia.
Entä lieneekö oikeuspsykologian valossa sillä merkitystä, tarkastellaanko reaaliaikaista videoyhteyttä vai tallennetta? Ensin mainitussa tilanteessa tuomarilla on kylläkin mahdollisuus esittää kysymyksiä, mutta toisaalta keskittyminen saattaa kohdistua enemmän omien muistiinpanojen kirjoittamiseen kuin sellaisiin yksityiskohtiin, joilla voi olla merkitystä uskottavuutta arvioitaessa. Sen sijaan tallenne on voitu litteroida ja sitä voidaan kelailla edestakaisin tai vaikka hidastaa joidenkin yksityiskohtien tarkistamiseksi. Tuore tallenne on selvistä syistä myös usein luotettavampi kuin virtuaalisesti annettu kertomus oikeudenkäynnissä.
Sellaisia prosessualisteja, joiden mielestä kuulusteluja olisi videoitava olennaisesti useammin, riittäisi varmasti kuoroksi asti. Myös lainsäätäjä on jo 1980-luvulla lähtenyt siitä, että tallentaminen parantaisi kuulustelujen laatua ja kuultavien oikeusturvaa sekä vapauttaisi myös kuulustelijan keskittymään enemmän kuulustelun kulkuun (jopa kuulustelutaktiikkaan?). Nykytekniikalla kuulustelut pitäisi nauhoittaa lähtökohtaisesti aina.