kirjoittanut Markku Fredman
Suomalaisissa oikeudenkäynneissä on usein ilmennyt ongelmaksi se, että jotain asianosaista tai todistajaa tulisi kuulla oikeudessa, mutta hän on pääkäsittelyn aikaan ulkomailla. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvussa asia on jätetty lakonisesti sen varaan, että ”Todisteen vastaanottamisesta ulkomailla säädetään erikseen” (OK 17:60). Hallituksen esityksessä asiasta todetaan vain, että sääntely pysyy ennallaan.
Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen on nyt esittelijäneuvos Jarmo Hirvosen esittelystä tehnyt palveluksen oikeudenhoidolle kun ovat kanteluratkaisussaan esittäneet suuntaviivat siitä onko sallittua kuulla henkilöä, joka on ulkomailla ja edellyttääkö kuuleminen kyseisen oleskeluvaltion suostumusta tai myötävaikutusta. Ratkaisu 8.11.2021 asiassa EOAK/1941/2020.
Pölönen ja Hirvonen kirjoittavat:
”Kun tuomioistuin kuulee todistajaa tai muuta henkilöä todistelutarkoituksessa, kysymys on tuomiovallan käyttöön liittyvästä prosessuaalisesta toimenpiteestä. Tuomioistuimet käyttävät lainkäyttötoiminnassaan merkittävää julkista valtaa. Tuomioistuinten ja muiden valtion viranomaisten oikeus käyttää julkista valtaa rajoittuu pääsääntöisesti vain kyseiselle valtiolle kuuluvalle maantieteellisesti rajatulle alueelle. Valtioiden täysivaltaisuuteen (Suomen perustuslaki 1 § 1 mom.) liittyvä suvereniteettiperiaate estää sen vuoksi tuomioistuimia kuulemasta toisessa valtiossa olevia henkilöitä todistelutarkoituksessa ilman kyseisen valtion myötävaikutusta tai hyväksyntää. Vieraalla valtiolla ei ole velvollisuutta sallia toisen valtion tuomioistuimen suorittamaa välitöntä todisteiden vastaanottamista alueellaan, ellei kahden- tai monenvälinen sopimus tai muu kansainvälinen oikeusapuinstrumentti sille tällaista velvollisuutta perusta.
Valtiollisen suvereniteettiperiaatteen mukaan viranomainen ei saa ryhtyä julkisen vallan käyttöä sisältäviin pakkotoimiin toisessa valtiossa. Sen vuoksi myös ulkomailta kuultavan henkilön vapaaehtoisuudella on merkityksensä asian arvioinnissa kuten asian laadullakin. Valtiollisen suvereniteetin merkitystä pidetään yleensä rikosasioissa merkittävämpänä kuin siviiliasioissa. Myös ulkomailla kuultavan henkilön kansalaisuudelle annetaan merkitystä. Omien kansalaisten kuulemista toisen valtion alueella ei yleensä pidetä niin ongelmallisena kuin vieraan valtion kansalaisten kuulemista ulkomailta käsin heidän omassa maassaan.
Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 60 §:n mukaan todisteen vastaanottamisesta ulkomailla säädetään erikseen. Kansainvälisestä oikeusavusta todistelussa siviili- ja kauppaoikeuden alalla säädetään laissa kansainvälisestä oikeusavusta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (siviilioikeusapulaki).
Siviilioikeusapulain 1 §:n 3 momentin mukaan lakia sovelletaan, jollei muusta laista, EU:n lainsäädännöstä tai Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Siviilioikeusapulain on tarkoitus täydentää ja tukea kansainvälisten sopimusten ja EU-lainsäädännön soveltamista.
Kantelussa tarkoitetussa tapauksessa kysymys on ollut siitä, että Thaimaassa ollut suomalainen asianosainen on itse halunnut tulla puhelimitse todistelutarkoituksessa kuulluksi Suomessa toimitetussa riita-asian oikeudenkäynnissä ja tuomioistuin on siihen suostunut. Thaimaan viranomaisia ei ole informoitu eikä heidän suostumustaan tai myötävaikutustaan ole pyydetty. Kysymys ei siis ole ollut siviilioikeusapulaissa tarkoitetusta kansainvälisestä oikeusavusta, jolla yleensä ymmärretään kahden tai useamman maan välistä yhteistoimintaa tietyn prosessitoimen suorittamiseksi. Kysymys on ollut suomalaisen tuomioistuimen toisen valtion alueelle yksipuolisesti ulottamasta toimenpiteestä.
Todistajan tai muun todistelutarkoituksessa kuultavaksi nimetyn henkilön kuuleminen ja kuulemiseen liittyvät prosessitoimenpiteet, jotka ulottuvat toisen valtion alueelle, edellyttävät suvereniteettiperiaatteen mukaisesti vähintään tiedossa olevaa toisen valtion yleistä hyväksyntää toimenpiteille. Nähdäkseni vieraan valtion suvereniteetin kunnioittaminen kuuluu tuomarin ja virkamiehen virkavelvollisuuksiin, vaikka asiasta ei olisikaan nimenomaista säännöstä tai määräystä.
Kansainväliset sopimukset ja EU-oikeuteen sisältyvät kansainvälistä oikeusapua koskevat instrumentit sekä niitä täydentävät kansalliset lait sääntelevät eri maiden viranomaisten välistä oikeudellista yhteistoimintaa ja yhteistoimintaan liittyviä menettelytapoja. Oikean menettelytavan valinta riita-asioita koskevan rajat ylittävän todistelun tilanteissa riippuu siitä, onko kysymys pohjoismaasta, EU:n jäsenmaasta, Euroopan neuvostoon kuuluvasta maasta, Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin (HCCH) piiriin kuuluvasta maasta vai muusta maasta.
Thaimaasta on tullut Haagin konferenssin jäsen 3.3.2021. Thaimaa ei kuitenkaan edelleenkään ole Haagin todistelusopimuksen sopimusvaltio (todisteiden vastaanottamista ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskeva yleissopimus, SopS 37/1976).
Koska Thaimaa ei ole mukana edellä mainitussa Haagin todistelusopimuksessa eikä Suomen ja Thaimaan väliselle oikeusavulle ole muutakaan kansalliseen lakiin, kansainvälisiin sopimuksiin tai muihin kansainvälisiin instrumentteihin perustuvaa pohjaa, jonka perusteella asiaa voitaisiin arvioida, käräjäoikeuden menettelyn oikeellisuutta voidaan tarkastella lähinnä vain sen perusteella, miten Thaimaan tiedetään tai voidaan olettaa suhtautuvan nyt kysymyksessä olevaan ulkomaisen tuomioistuimen menettelyyn.
Viimeksi mainitun kysymyksen ratkaisemiseksi joudun turvautumaan ruotsalaisiin oikeuslähteisiin. Kansainvälisen oikeusavun keskusviranomaisena Ruotsissa toimivan viranomaisen (Justitiedepartementet) kotisivuilla on todettu monien valtioiden sallivan puhelinkuulemisen oman suvereniteettinsa alueella ilman vieraan valtion tekemää oikeusapupyyntöä. Myös Ruotsi sallii ulkomaisen tuomioistuimen suorittaman puhelin- tai videokuulemisen omalla alueellaan. Ruotsin keskusviranomaisen kotisivuilla on lista eri maista ja niiden suhtautumisesta puhelinkuulemiseen alueellaan. Thaimaan kohdalla listassa on (5.11.2021) riita-asioiden osalta seuraava teksti:
”Civilmål: Telefon- och videoförhör är tillåtet under förutsättning att det föreligger ett samtycke från den som ska höras och att den utförda åtgärden inte kräver någon direkt eller indirekt inblandning av de rättsliga myndigheterna i Thailand.”
Kantelussa myös mainitun Turkin osalta Ruotsin viranomaisen kotisivuilla oleva riita-asioita koskeva informaatio kuuluu (5.11.2021) seuraavasti:
”Civilmål: Inte tillåtet. Ett alternativ kan vara att genom en ansökan om rättslig hjälp i civilmål söka bistånd av den andra statens myndigheter med att hålla förhöret. För ytterligare information se rubrik Telefonförhör´ med underrubrikAlternativ om telefonförhör inte är tillåtet´ samt rubrik `Rättslig hjälp i civilmål´”.
Ruotsin keskusviranomaisen lista perustuu tiettävästi eri maille tehtyyn kyselyyn ja Ruotsin viranomaisten hankkimaan kokemukseen puhelin- ja videokuulemisista.
Koska suhtautumisessa puhelinkuulemiseen on merkittäviä ja ennalta-arvaamattomia eroja esimerkiksi kantelussa mainittujen Thaimaan ja Turkin välillä, pidän tärkeänä, että ennen puhelinkuulemiseen ryhtymistä tilanne kunkin maan osalta käytettävissä olevien mahdollisuuksien mukaan selvitetään tai varmistetaan. Käytännössä joskus ilmenevää toimintatapaa, ettei todistajan tai muun puhelimitse kuultavan henkilön tarkempaa olinpaikkaa kuulemisen yhteydessä tiedustella tai edes haluta tietää, vaikka puhelinkuulemisen syynä olisi tuomioistuimen tiedossa olevaan lomamatkaan tai muuhun matkaan liittyvä este, pidän ongelman kiertämisenä.
Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa puhelinkuuleminen Thaimaahan on tapahtunut kuultavan henkilön suostumuksella Ruotsin viranomaisen kotisivuilta ilmenevän Thaimaan tekemän linjauksen mukaisesti. Näin ollen minulla ei ole tässä tapauksessa aihetta epäillä käräjäoikeuden menettelyn laillisuutta. Totean kuitenkin, että käräjäoikeus olisi käsitykseni mukaan voinut avoimesti perustella menettelyään kantelijoiden avustajalle edellä todetuilla Thaimaan ja Turkin suhtautumisen eroilla, jolloin asia ei olisi jäänyt kantelijoille epäselväksi. Puhelinkuulemisen ja sen suuntautumisen Thaimaahan olisi myös tullut ilmetä pääkäsittelyn pöytäkirjasta.
Totean yleisellä tasolla lisäksi sen, että tuomioistuinten käytössä oleva intranet tarjoaa varsin kattavalta vaikuttavan selvityksen käytettävissä olevista oikeusapumenettelyistä rajat ylittävissä todisteluun liittyvissä tilanteissa sekä muun ohella edellä mainitun linkin Ruotsin keskusviranomaisen avoimille kotisivuille. Vaikka useat valtiot suhtautuvat sallivasti siihen, että ulkomaiset tuomioistuimet soittavat suoraan todistajille oikeusapupyyntöjä esittämättä, on prosessitoimista vastaavan tuomarin käsitykseni mukaan suhtauduttava varauksellisesti siihen, että tällainen menettely olisi kaikkialla maailmassa hyväksyttyä.”